Korttitalo nimeltä varhaiskasvatus Helsingissä.

Kyllä, Helsingissä varhaiskasvatuksen tilanne on kuin korttitalo (viittaus apulaispormestarin vertaukseen Ylen artikkelissa ”Helsinki rikkoo jo melkein lakia varhaiskasvatuksessa” 27.10.2021) joka jo heiluu odottaen romahtamista. Ja korttitalo on heilunut jo aika kauan, kotihoidontuen heikennys on saanut sen heilumaan vain entistä enemmän. Ja vaikka demareiden apulaispormestari valittelee tilannetta ym. artikkelissa ei hän ole syytön tähän nykyiseen kaaokseen.

Helsinki haluaa mahdollisimman monen pikkulapsen mahdollisimman varhain päiväkoteihin pois kotoa. Tämä johtuu siitä, että maahanmuuttajataustaisten lasten tulee integroitua paremmin. Ja tästä kärsivät siis myös ne kantasuomalaiset perheet, joiden mielestä taaperon paras paikka kasvaa ja kehittyä on sen oman rakkaan vanhemman kanssa kotona.

Helsinki ei kuitenkaan ole moneen vuoteen onnistunut saamaan päiväkoteihinsa koulutettuja lastenhoitajia tarpeeksi, varhaiskasvatuksen opettajista puhumattakaan.
Helsinki ei ole onnistunut tarjoamaan perheille paikkoja lähipäiväkoteihin, vaan moni perhe käyttää kohtuuttoman kauan arkisin aikaa lasten viemisiin ja hakemisiin.

Helsinki on pahasti epäonnistunut arvovalinnoissaan. Rahaa kun olisi, mutta arvovalinnat ovat mitä ovat.
Tosin ei sitä rahaa kohta enää ole kun kaikki veronmaksajat muuttavat Helsingistä pois ja tilalle muuttaa huonosti työllistäviä ja/tai matalapalkka-aloille työllistyviä maahanmuuttajia. Ne kun vaikuttavat olevan ainoa ryhmä, jota Helsinki haluaa houkutella tänne asumaan.

Parisen vuotta sitten lastenhoitajien palkkaa nostettiin reilulla 20 eurolla kuukaudessa (lastenhoitajat tienaavat noin 2100€/kk ennen veroja). Helsingissä kalliiden asumiskustannusten ja joukkoliikenteenlippujen jälkeen kun lastenhoitaja ostaa pakolliset ulkoiluvaatteet töihin niin ei siinä paljon käteen jää. Onko ihme, että esimerkiksi perheellinen lastenhoitaja mielummin menee muualle töihin; toiselle paikkakunnalle tai jopa toiselle alalle? Ei minun mielestäni.

Eikä se palkka aina ole kaikki kaikessa. Mutta kun on hyvin stressaava työ yhdistettynä siihen huonoon palkkaan, niin silloin houkutus on suuri lähteä. Helsingissä se stressitekijä on korkealla työntekijöillä; liian vähän koulutettuja kollegoja, ei sijaisia tarvittaessa, liian isoja päiväkoteja, liikaa kotimaisia kieliä osaamattomia perheitä…

Suomalaista ruokaa lapsille!

Taannoin kirjoitin tekstin Kotimaisuus luomua tärkeämpää! Nyt palaan taas aiheeseen lasten ja nuorten ruoka päiväkodeissa ja kouluissa sillä Helsingin kaupungin valtuusto on päättänyt ruokailusta jotain aivan älyvapaata. Päättäjät Helsingissä (muista puolueista kuin Perussuomalaisista) ovat saaneet enemmistön taakseen ajatukselle ”puolitetaan lihan kulutus Helsingissä”. Tämä siis tarkoittaa, että jos tämä oikeasti vedetään läpi niin esim. päiväkodeissa ja kouluissa tarjotaan vielä nykyistäkin vähemmän liharuokia.

Tämän hetkinen tila on se, että päiväkodeissa ja kouluissa on yksi pakollinen kasvisruokapäivä viikossa. Jos nykyinen lihan kulutus siis puolitettaisi tarkottaisi se peräti kolmea pakollista kasvisruokapäivää viikossa. Kokemusasiantuntijana voin kertoa muuten, että jo nykyisellä menolla kasvisruokapäivät ovat eniten hävikkiä aiheuttavia. Eli lapset täyttävät vatsan sitten näkkileivällä. Onko kivaa hei?

Mutta jos nyt ei välitetä paskaakaan lapsista ja nuorista tai mitä he haluavat, Helsingissä ainakaan Vihreät, Vasemmisto, osa Demareista ja osa Kokoomuksesta eivät nimittäin välitä. Kun ei välitetä mistään muusta niin välitetään sitten siitä ilmastosta, sehän on niin trendikästäkin. Uskotaan joukkopsykoosissa, että jollain pikkuruisen Suomen pikkuruisilla valinnoilla on oikeasti mitään merkitystä yhtään mihinkään. Järkeä tulee käyttää; kierrättää ja kunnioittaa luontoa, mutta tällainen toiminta alkaa jo olla kulttimaista käyttäytymistä.

Minä välitän lapsista ja nuorista. Minä välitän Suomesta ja Suomen hyvinvoinnista. Haluan, että meillä fiksut lapset ja nuoret saavat suomalaista puhdasta ruokaa meidän omilta tiloilta. Haluan, että jatkossakin meillä on suomalaista ruokatuotantoa. Tällaisen ehdotuksen twiittasin tänään viitaten Helsingin valtuuston äänestykseen:

Voitaisi puolittaa mielummin ulkomaalaisten ainesosien osuus ruuissa ja satsata ruoan laatuun Helsingin kaupungin konsernin safkailussa. Lapset ja aikuiset kiittäisivät, toisin kuin tästä päätöksestä.

Suomalaista ruokaa lapsille ja nuorille! Suomalaista ruokaa niin ilmastokin kiittää lasten ja nuorten lisäksi. Suomikin kiittää.

Ilmainen päivähoito? miten olisi laadukas päivähoito ensin?

Ilmainen päivähoito kaikille lapsille? Varhaiskasvatus pitäisi olla siis jonkinlainen perusoikeus? Mistä rahat tähän unelmaan revittäisiin? Mistä kaikki pätevät hoitajat saataisi kun ei niitä nytkään riitä kaikkialle? Mistä tilat?  Ja sitten sellainen pienen pieni, selvästi monelle hyvin vähäpätöinen kysymys, miten ihmeessä se ilmainen varhaiskasvatus ketään pelastaa jos/kun sen laatu on kaikkea muuta kuin hyvää?!

Ihan ensimmäiseksi tulee parantaa varhaiskasvatuksen laatua. Varmistamalla hyvät olosuhteet arkeen niin lapsille kuin heitä hoitaville ja kasvattaville ammattilaisillekin. Hoidetaan kaikki hemmetin kosteusvauriot, sisäilma-ongelmat sun muut pois päiväjärjestyksestä. Hoidetaan tarkoituksenmukaiset tilat, jossa voi järjestää laadukasta ja turvallista varhaiskasvatusta, luulisi tämän olevan itsestäänselvää, vaan ei ole. Hoitajien suuri vaihtuvuus ei ole hyväksi lapsille eikä työyhteisöille, miten auttaa hoitajia jaksamaan työssä? Miten varmistaa, että sijaisia saadaan kun heitä tarvitaan, miten saada avustaja ryhmään, jossa erityislapsi tai -lapsia? Miten houkutella päteviä hoitajia kunnallisiin päiväkoteihin? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä! Ilman hyviä varhaiskasvattajia ei ole hyvää varhaiskasvatusta. Ilman mahdollisuuksia tehdä hyvää työtä ei varhaiskasvattaja vaan yksinkertaisesti voi sitä laatua työhön taikoa. 

Lapsella on oikeus olla hänestä välittävien aikuisten kanssa, kyllä. Lapsella on oikeus syliin ja huolenpitoon, kyllä. Lapsella on oikeus oppia, kyllä. Nämä oikeudet voi usein toteuttaa lapsen vanhempi tai vaikka isovanhempi kotihoidossa. Ei siihen varhaiskasvatusta päiväkodissa aina tarvita. Satsataan mielummin siihen, että ne lapset, joiden vanhemmat ovat töissä tai eivät esim. sairauden takia kykene hoitamaan itse lastaan täysipäiväisesti kotona, saavat laadukasta, turvallista ja kiireetöntä hoitoa päiväkodissa. Ei poisteta vanhempien vastuuta kasvatuksesta väkisin jo varhaisessa vaiheessa. Emme saa vähätellä kotivanhempien kykyjä! Kaikenlaiset pulinat siitä, että kotona kasvatetut lapset ovat epätasa-arvoisessa asemassa voisi jättää vähemmälle. Ne vanhemmat, jotka tarvitsevat apua, heidän pitää apua saada. Ne vanhemmat, jotka haluavat ja pystyvät kasvattamaan lapsensa kotona, heitä tulee kiittää ja kannustaa. Kotivanhempiin tulee uskoa ja luottaa eikä heidän tärkeää työtänsä väheksyä!

En ole siis ilmaisen päivähoidon puolesta. Sijoittaisin tosiaan ne rahat (jos niitä kerran niin paljon lojuu ylimääräisenä) kotivanhempien palveluihin, päivähoidon laadun parantamiseen ja mm. tilojen parantamiseen. Nämä asiat tulisi parantaa vaikka ei kovasti ylimääräistä rahaa olisikaan! Ilmainen päivähoito ei mielestäni ratkaise ongelmia tällä hetkellä.

(Perussuomalaiset Nuorethan otti kantaa (lue tästä) nyt alkuvuodesta kunnianpalautus kampanjassaan mm.  kotivanhempien puolesta, ja se saikin paljon positiivista palautetta kaiken ikäisiltä. Lukemisen arvoinen on myös jo 2012 tehty PS-Nuorten kannanotto ja Simon Elon kirjoitus (lue tästä).)

 

Varhaiskasvatuksesta

http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/vireilla_koulutus/varhaiskasvatus/index.html

Varhaiskasvatus on erittäin lähellä sydäntäni. Ammattini lastenhoitajana ja kokemukseni kolmen lapsen äitinä antaa hyvää pohjaa mielipiteiden muodostamiselle.

Haluan ihan ensiksi korostaa, että olen lastenhoitaja, en lastentarhanopettaja. Yllättävän usein nämä kaksi ammattia lyödään yhteen yhdeksi ammatiksi ”päiväkotitäti/setä”. Tänä päivänä lastenhoitajia valmistuu ammattikoulusta, he ovat lähihoitajia, jotka ovat erikoistuneet lasten- ja nuorten koulutusohjelmassa. Nykyään siis lastenhoitajan koulutus sisältää myös paljon enemmän esimerkiksi sairaanhoitoa lasten- ja nuorten parissa kuin ennen, koulutus sisältää myös opinnot perushoidossa kuten kaikilla muillakin lähihoitajilla. Työyhteisössä päiväkodissa on yleensä töissä vanhan koulukunnan lastenhoitajia ja uudenlaisia lähihoitaja-lastenhoitajia. Lastentarhanopettajan asemassa päiväkodissa pitäisi olla ihminen, joka on suorittanut yliopistossa kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon tai ammattikorkeakoulussa sosionomin koulutuksen varhaiskasvatukseen suuntautuen (heillä ei siis ole asiaa esimerkiksi lastenhoitoon sairaala-osastolla, he eivät ole ”hoito-alan” väkeä). Käytännössä päiväkodeissa lastentarhanopettajina on myös kokeneita lastenhoitajia, lastentarhanopettajan sijaisina. Lastenhoitajan sijaisina voi taas toimia ilman minkäänlaista koulutusta.

Päivähoito ei enää ole pelkästään lasten säilömistä turvallisesti vanhempien ollessa töissä. Nykyään päiväkodeissa ei vain pyyhitä peppuja ja räkäisiä neniä, syötetä lapsia ja laiteta heitä päiväunille.

”Varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista.” (THL)

Päiväkodissa lapsia ohjataan ja opetetaan, ihan vauvoista alkaen. Päiväkodissa pyritään siis suunnitelmallisesti tekemään ei ainoastaan lapsen päivästä, vaan lapsuudesta hyvä, yhteistyössä vanhemman/vanhempien kanssa. Ei siis ole ihme, että kohta 41 vuotta vanha laki on uusittava. 70-luvulla vastasyntyneille annettiin appelsiinimehua ja ruumiillinen kurituskin oli sallittua minun syntymävuoteen saakka, eli 1984! Elämme vuotta 2015 ja varhaiskasvatuslaki on saatava vastaamaan tämän päivän tarpeita. Varhaiskasvatuslakin on turvattava niin lasten hyvinvointi ja vanhempien osallisuus kuin päiväkodin työntekijöiden työnkuva, koulutus ja ryhmien koot.

Päiväkotimaailmasta ja tästä varhaiskasvatuslaista onkin paljon lisää kirjoitettavaa, eli lisää tästä aiheesta tulee lähiaikoina varmasti.