Korttitalo nimeltä varhaiskasvatus Helsingissä.

Kyllä, Helsingissä varhaiskasvatuksen tilanne on kuin korttitalo (viittaus apulaispormestarin vertaukseen Ylen artikkelissa ”Helsinki rikkoo jo melkein lakia varhaiskasvatuksessa” 27.10.2021) joka jo heiluu odottaen romahtamista. Ja korttitalo on heilunut jo aika kauan, kotihoidontuen heikennys on saanut sen heilumaan vain entistä enemmän. Ja vaikka demareiden apulaispormestari valittelee tilannetta ym. artikkelissa ei hän ole syytön tähän nykyiseen kaaokseen.

Helsinki haluaa mahdollisimman monen pikkulapsen mahdollisimman varhain päiväkoteihin pois kotoa. Tämä johtuu siitä, että maahanmuuttajataustaisten lasten tulee integroitua paremmin. Ja tästä kärsivät siis myös ne kantasuomalaiset perheet, joiden mielestä taaperon paras paikka kasvaa ja kehittyä on sen oman rakkaan vanhemman kanssa kotona.

Helsinki ei kuitenkaan ole moneen vuoteen onnistunut saamaan päiväkoteihinsa koulutettuja lastenhoitajia tarpeeksi, varhaiskasvatuksen opettajista puhumattakaan.
Helsinki ei ole onnistunut tarjoamaan perheille paikkoja lähipäiväkoteihin, vaan moni perhe käyttää kohtuuttoman kauan arkisin aikaa lasten viemisiin ja hakemisiin.

Helsinki on pahasti epäonnistunut arvovalinnoissaan. Rahaa kun olisi, mutta arvovalinnat ovat mitä ovat.
Tosin ei sitä rahaa kohta enää ole kun kaikki veronmaksajat muuttavat Helsingistä pois ja tilalle muuttaa huonosti työllistäviä ja/tai matalapalkka-aloille työllistyviä maahanmuuttajia. Ne kun vaikuttavat olevan ainoa ryhmä, jota Helsinki haluaa houkutella tänne asumaan.

Parisen vuotta sitten lastenhoitajien palkkaa nostettiin reilulla 20 eurolla kuukaudessa (lastenhoitajat tienaavat noin 2100€/kk ennen veroja). Helsingissä kalliiden asumiskustannusten ja joukkoliikenteenlippujen jälkeen kun lastenhoitaja ostaa pakolliset ulkoiluvaatteet töihin niin ei siinä paljon käteen jää. Onko ihme, että esimerkiksi perheellinen lastenhoitaja mielummin menee muualle töihin; toiselle paikkakunnalle tai jopa toiselle alalle? Ei minun mielestäni.

Eikä se palkka aina ole kaikki kaikessa. Mutta kun on hyvin stressaava työ yhdistettynä siihen huonoon palkkaan, niin silloin houkutus on suuri lähteä. Helsingissä se stressitekijä on korkealla työntekijöillä; liian vähän koulutettuja kollegoja, ei sijaisia tarvittaessa, liian isoja päiväkoteja, liikaa kotimaisia kieliä osaamattomia perheitä…

Schh, pelottavat persut!

Olen vihainen, surullinen ja erittäin turhautunut! Ei, nyt ei ole kyse budjetin pelottavasta alijäämästä eikä edes EU:n Ursula van der Leyenin kauheista visioista (vaikka nekin herättävät erittäin vahvoja tunteita!). Nyt on kyse yksinkertaisesti sananvapaudesta ruohonjuuritasolla.

Miten on mahdollista, että Suomessa, vuonna 2020, ihminen joutuu pelkäämään menettävänsä työpaikkansa jos ilmaisee poliittisia mielipiteitään?! Miten on mahdollista, että demokraattisessa länsimaassa, joka ollut itsenäinen yli 100 vuotta, jotkut joutuvat poistamaan sosiaalisen median tilejään koska elinkeinonsa on vaarassa ”väärien” mielipiteiden takia?!

Tämä ei tietenkään ole mikään uunituore dilemma. Ongelma on kuitenkin kasvamassa kuin teini kesäloman aikana; salakavalan nopeasti.

Perussuomalaiset vaikuttaa olevan niin pelottava joukko, että on joidenkin mielestä sen varjolla pakko rajoittaa sananvapautta. Ettei vaan asiallisesti ja älykkäästi itseään ilmaisevat ruohonjuuritasollakaan olevat kriittiset äänet pääsisi kuuluviin. Tapauksia on monen monta ja usein niitä yhdistää se, että hiljaisesti ihminen joutuu hyväksymään tilanteen, työpaikan menettäminen kun on tarpeeksi suuri peloite.

Miten ihminen voi kampanjoida kuntavaaliehdokkuuttaan jos ei saa ilmaista poliittisia mielipiteitä julkisesti? Näin minulta kysyi eräs julkisella puolella työskentelevä, joka ei enää saa jatkaa asiallista kirjoittelua. Erittäin hyvä kysymys mielestäni. Väkisin sitä miettii saisiko hän kirjoitella jos olisi samaa mieltä asioista pomonsa kanssa?

Olen esimerkiksi Twitterissä nostanut esille teinini koulun välillä aika jännät linjaukset. Eräs opettaja haukkuu jatkuvasti erästä demokraattisesti valittua presidenttiä oppilailleen, mm. kertoo totuutena, että mellakat Malmössä eivät johdu maahanmuutosta, äidinkielen kirjassa haukutaan Perussuomalaisia ja rehtori yritti järjestää koko koululle tapahtuman, jossa Vihreiden nuorten aktiivi olisi puhunut oppilaille tunnin verran. Minua ei haittaisi pätkääkään, jos opettajat ja rehtori lapseni koulussa vapaa-ajallaan olisivat avoimesti Vihreiden/Vasemmiston tms. listoilla. En vain yksinkertaisesti voi sietää sitä, että syötetään lapsille ja nuorille omia mielipiteitä totuuksina yrittäen muokata lapsia ajattelemaan ”oikein”.

On siis aivan eri asia rajoittaa työntekijän poliittisten mielipiteiden ilmaisua työpaikalla, työajalla, kuin rajoittaa työntekijän oikeutta poliittisten mielipiteiden ilmaisuun vapaa-ajalla. On erittäin karmivaa, että vain ”oikean” mielipiteen omaavat saavat rauhassa ilmaista mielipiteitään työaikana JA vapaa-ajallaan, mutta ”väärät” mielipiteet yritetään moninaisin tavoin hiljentää täysin.

Olen vihainen, surullinen ja erittäin turhautunut siitä, että tämä on todellisuutta tällä hetkellä. Tämä sairas ja vastenmielinen asiallisten mielipiteiden hiljentäminen ihmisiltä heidän vapaa-ajallaan on yksinkertaisesti väärin. Ja tämän pitäisi olla väärin ihan jokaisen suomalaisen mielestä, ei vain perussuomalaisten.

Schh, paha persu! Mitä jos meidän asiakkaat saisivat tietää, että meidän palkkalistoilla on persu! Mitä lasten vanhemmatkin sanoisivat jos tietäisivät, että heidän lastaan hoitaa persu? Mitä oppilaiden vanhemmat tekisivät jos saisivat kuulla, että on olemassa opettaja, joka on persujen listalla kuntavaaleissa?

Suomalaista ruokaa lapsille!

Taannoin kirjoitin tekstin Kotimaisuus luomua tärkeämpää! Nyt palaan taas aiheeseen lasten ja nuorten ruoka päiväkodeissa ja kouluissa sillä Helsingin kaupungin valtuusto on päättänyt ruokailusta jotain aivan älyvapaata. Päättäjät Helsingissä (muista puolueista kuin Perussuomalaisista) ovat saaneet enemmistön taakseen ajatukselle ”puolitetaan lihan kulutus Helsingissä”. Tämä siis tarkoittaa, että jos tämä oikeasti vedetään läpi niin esim. päiväkodeissa ja kouluissa tarjotaan vielä nykyistäkin vähemmän liharuokia.

Tämän hetkinen tila on se, että päiväkodeissa ja kouluissa on yksi pakollinen kasvisruokapäivä viikossa. Jos nykyinen lihan kulutus siis puolitettaisi tarkottaisi se peräti kolmea pakollista kasvisruokapäivää viikossa. Kokemusasiantuntijana voin kertoa muuten, että jo nykyisellä menolla kasvisruokapäivät ovat eniten hävikkiä aiheuttavia. Eli lapset täyttävät vatsan sitten näkkileivällä. Onko kivaa hei?

Mutta jos nyt ei välitetä paskaakaan lapsista ja nuorista tai mitä he haluavat, Helsingissä ainakaan Vihreät, Vasemmisto, osa Demareista ja osa Kokoomuksesta eivät nimittäin välitä. Kun ei välitetä mistään muusta niin välitetään sitten siitä ilmastosta, sehän on niin trendikästäkin. Uskotaan joukkopsykoosissa, että jollain pikkuruisen Suomen pikkuruisilla valinnoilla on oikeasti mitään merkitystä yhtään mihinkään. Järkeä tulee käyttää; kierrättää ja kunnioittaa luontoa, mutta tällainen toiminta alkaa jo olla kulttimaista käyttäytymistä.

Minä välitän lapsista ja nuorista. Minä välitän Suomesta ja Suomen hyvinvoinnista. Haluan, että meillä fiksut lapset ja nuoret saavat suomalaista puhdasta ruokaa meidän omilta tiloilta. Haluan, että jatkossakin meillä on suomalaista ruokatuotantoa. Tällaisen ehdotuksen twiittasin tänään viitaten Helsingin valtuuston äänestykseen:

Voitaisi puolittaa mielummin ulkomaalaisten ainesosien osuus ruuissa ja satsata ruoan laatuun Helsingin kaupungin konsernin safkailussa. Lapset ja aikuiset kiittäisivät, toisin kuin tästä päätöksestä.

Suomalaista ruokaa lapsille ja nuorille! Suomalaista ruokaa niin ilmastokin kiittää lasten ja nuorten lisäksi. Suomikin kiittää.

Mielenterveys on pääasia!

Mikään ei ole hyvin jos pää ei voi hyvin. Moni mielenterveyshäiriö on hengenvaarallinen! Osa mielisairaista voivat olla itsensä lisäksi hengenvaarallisia muillekin kuin itselleen. Mielenterveysongelmia paljon seuranneena lähi- ja tuttavapiirissäni olen erittäin huolestunut siitä, että mielenterveysasiat eivät vieläkään vuonna 2019 ole kunnolla hoidossa Suomessa. Toki ei pakkosteriloida mm. skitsofreenikkoja kuten ennen vuotta 1970, mutta edelleen on liikaa pahoja puutteita mielenterveyden hoidossa resurssipulasta johtuen. Avohoitoa tarjotaan potilaille, jotka tarvitsevat kipeästi intensiivistä hoitoa, lääkkeitä tarjotaan vaikka terapiaa tarvitaan, hoitoon ei pääse vaikka olisi itsetuhoinen…

Olen mielenterveysasioista puhunut aikaisempien vaalien yhteydessä ja vaalien välilläkin, mm. Mieli kipsissä -Häpeä, Tabu ja Resurssipula kirjoitukseni sai hyvää palautetta aikoinaan. Mielestäni mielenterveys pitäisi olla kaikkien mielessä!

Mielenterveysasiat ovat minulle sydäntä lähellä monesta syystä. Vartuin seuraten kaksisuuntaista mielialanhäiriötä sairastavaa mummiani. Mummini oli minulle rakas, maailman paras mummi, mutta hän ja läheisensä kärsivät sairaudestaan kovasti monella tapaa. Olen seurannut lähipiirissäni olevien ihmisten masennustaipalia ja joutunut kuulemaan kahden tuttavani itsemurhista. Todennäköisesti suurin osa ihmisistä tuntee jonkun, joka kärsii mielenterveysongelmista.

Olen vakaasti sitä mieltä, että meillä ei ole varaa olla hoitamatta psyykkisesti sairaita ihmisiä kunnolla. Tiedämme hyvin, että mielenterveyshäiriöt työllistävät hoitamattomina monta eri viranomaista ja pahimmillaan pilaavat myös muiden kuin potilaan elämän. Paljon kalliimmaksi tulee siis hoitaa ongelmia vasemmalla kädellä (tarkoittaen tietenkin sanontaa, en mollaa tällä vasenkätisiä, heitä on minulla perhepiirissänikin!).

Pelkkä hengittäminen koulussa saa lapsen sairaaksi.

Pelkkä hengittäminen koulussa saa lapsen sairaaksi. Lapsilla PITÄISI olla oikeus hengittää kouluissa puhdasta ilmaa. Näin lasten oikeuksien päivänä haluan nousta barrikaadeille ja huutaa, että Suomessa on kunnolla herättävä tähän ongelmaan ja sille on löydettävä toimivat ratkaisut! (Huonosta sisäilmasta sairastuvat toki aikuisetkin, enkä vähättele yhtään aikuisten oireilua.) Jos kasvavassa iässä olevien pienten ihmisten annetaan päivästä toiseen hengittää heille myrkyllistä ilmaa, miten huonosti he voivat aikuisina? Miten lasten jatkuvat sairastelut ja oireet sisäilmasta vaikuttavat heidän koulunkäyntiinsä ja siten heidän tulevaisuuteensa ja jopa yhteiskunnan tulevaisuuteen?

 

Tytär ehti olla taas muutaman päivän koulussa ja on sairaana taas. Päänsärkyä on lähes joka päivä koulupäivän päätteeksi. On kurkkukipua ja tukkoinen nenä. Vanhempina on todella ahdistavaa seurata vierestä miten lapsi kärsii eikä itse voi juurikaan mitään tilanteelle. Koulussa on lapsen pakko käydä.

Tyttären koulu on noin 7 vuotta sitten tulipalon jälkeen rakennettu osittain uudelleen. Syyslukukauden alussa koulu tiedotti, että osassa koulurakennuksessa on mittausten mukaan todettu huono sisäilma ja pitkäaikaista oleskelua kyseisissä tiloissa ei suositella. Itku kurkussa ja raivosta täristen kirjoitin rehtorille, ettei meidän lapsi oleskele kyseisissä tiloissa edes lyhytaikaisesti. (Tytär on jo päiväkodissa taaperoiässä altistunut huonolle sisäilmalle ja kärsi infektio-astmasta. Emme osanneet aikoinaan epäillä sisäilmaa aiheuttajaksi, vaikka lapsi parani välittömästi kun sieltä pääsi pois. Saimme kuulla myöhemmin, että päiväkoti tehtiin laajat korjaukset kosteusvaurioiden vihdoin löydyttyä.) Vähän ajan päästä tuli onneksi tiedote, ettei näissä tiloissa kukaan oleskele, koulu löytää korvaavia tiloja.

Sinänsä helpottavaa, että nyt tiedämme mikä aiheuttaa pitkään jatkuneet, toistuvat sairastelut. Onneksi lapsi on jo kuudennella luokalla ja pääsee reilu puolen vuoden päästä pois kyseisestä koulusta. Ne ovatkin sitten ainoat vähänkään positiiviset asia tässä tilanteessa. Vielä on tutkimukset, suunnitelmat ja päätökset kesken. Ovatko jo tutkitut tilat ainoat tilat koulussa, jossa ei pidä oleskella? Milloin koulun remontointi aloitetaan? Kuka ottaa vastuun siitä, että lapseni koulunkäynti ja hyvinvointi kärsii päivästä toiseen?

Olen itse nähnyt miten päiväkodeista siirretään sisäilmasta kärsivät työntekijät muihin päiväkoteihin töihin sen sijaan, että korjattaisiin sisäilmaongelmat. Olen kuullut hoitajien kertovan miten sairaalan henkilökunnan oireita vähätellään ennen kuin sitten pitkän taistelun jälkeen myönnetään, että sairaalassa on kyllä sittenkin paha sisäilmaongelma.

Huono sisäilma, sisäilmasta sairastuneet, homepakolaiset… jotkut ääliöt kehtaavat vielä puhua näiden yhteydessä luulosairauksista, psykosomaattisista oireista ja trendikkäistä lusmuilutaudeista! Kokeilkaapa muuten heittää Googleen hakusanat ”sisäilma uutiset”! Pelkästään YLEllä ja pelkästään loka-marraskuun aikana on uutisia mm. useista kouluista ympäri maan ja koskettavia tarinoita sairastuneista!

 

Minä olen valmis taisteluun tätä vääryyttä vastaan! Tarvitsemme todellista tahtotilaa korjata nämä ongelmat ja tarvitsemme kansallisen päätöksen siitä miten nämä ongelmat ympäri maata korjataan! Ilmaista korjaus ei tietenkään ole, mutta oireilujen taloudelliset vaikutukset kasvavat hetki hetkeltä. Emme voi vain seurata vierestä kun kymmenet tuhannet ihmiset Suomessa oireilevat!

 

 

Mieli kipsissä -Häpeä, Tabu ja Resurssipula

Hoitamaton psyykkinen sairaus on yhtä hengenvaarallinen kuin esimerksi hoitamaton syöpä, itseasiassa, jopa vaarallisempi! Miksi ihmeessä sitten vähätellään mielenterveysongelmia? Kukaan meistä ei ole sen enempää turvassa syövältä kuin mielenterveysongelmilta, kukaan meistä ei ole särkymätön. Miksi mentaliteetti on sellainen, että ensinnäkin ihminen hakeutuu hoitoon usein vasta viime hetkillä ja toisekseen potilaan on usein saamarin vaikea saada oikeaa hoitoa nopeasti? Koska Häpeä, Tabu ja Resussipula.

Häpeä ja Tabu. Heikkohan se on, joka ei jaksa suorittaa vaikka vain suorittamisenkin takia. Kuka nyt heikkoutaan haluaa näyttää? Heikkous kun ei ole työmarkkinoilla mikään haluttu ominaisuus työntekijässä. Mielenterveysongelmat iskevät vain heikkoihin, eikö niin? Aivan kuten syöpäkin tulee vain tupakoitsijoille? Luuleeko kaikki, että vaan laiskottelen kun en saa itseäni ylös sängystä?

Helpompihan se on ilmoittaa töihin, että on flunssassa kuin sanoa suoraan, että  nyt on sellainen fiilis tänään, että haluaisi hypätä junan alle, työkunto on siksi alentunut. Kipsin jalassa kaikki voivat nähdä, toisen ihmisen mieleen taas ei kukaan aidosti voi mennä. Edelleen on olemassa niitä ihmisiä, jotka kahvipöydän ääressä toimistolla ihmettelevät miksi se masennuksen takia sairaslomalla oleva työkaveri ei nyt vain ryhdy vaikka zumbailemaan, se zumbailu kun saa aina niin iloiseksi. Tämänlaisten ihmisten takia mielenterveysongelmat ovat tabu. Kaikki kyllä ymmärtävät työkunnon alentumisen kun jalka kipsissä, mutta näkymätöntä kipsiä mielessä on vaikeampi ymmärtää. Lähipiirissäni on muutamia rohkea, jotka ovat avoimesti puhuneet mielenterveysongelmistaan. Nostan hattua näille rohkeille ihmisille, ja toivon, että heidän esimerkkinsä antavat voimia muillekin, jotta tämä älytön tabu jonain päivänä lopullisesti rikotaan.

 

Resurssipula. Olen kuullut onnellisia kertomuksia, mutta paljon enemmän onnettomia tarinoita, siitä miten hoitoa tarvitsevat ovat saanet mitä omituisempia kohtaamisia hoitohenkilöstön kanssa, osa ovat jääneet jopa täysin ilman tarvitsemaansa hoitoa. Hoitoa tarvitseva voi joutua odottamaan jopa kuukausia, ja senkin jälkeen saada käteensä vain reseptin.

Laitoin Googleen hakusanoiksi ”mielenterveys resurssipula” ja monta osumaa tuli. Turun Sanomien pääkirjoitus (linkki) viime syksyltä esimerkiksi oli oikein koskettava ja pysähdyttävä.

”Palveluihin etsitään parannusta toimintoja kehittämällä, sillä resursseja ei ole luvassa lisää. Näin siitä huolimatta, että ylilääkäri Jyrki Heikkilän mukaan päättäjille on toistuvasti kerrottu mielenterveyshoidon resurssipulasta.”

Tässä toinen osuma, koskettava blogikirjoitus (linkki) nuorelta naiselta:

Kritiikki virallista mielenterveysongelmien hoitoa kohtaan:

– lääkkeiden turhan helppo määrääminen

– ongelmien hoitaminen pelkästään lääkkeillä

– hoito oirekeskeistä sen sijaan että selvitettäisiin mitä oireiden takana on

– hoitajien hankala tavoitettavuus: aikoja saa lähimmillään parin viikon päähän ja soittaessa takaisinsoittoa saa odotella jopa useita päiviä

– hoidosta vastaa käytännössä pelkästään sairaanhoitaja, joka sitten pyytää tarvittaessa lääkärin suostumuksen asioihin, lääkäri ei siis hoidon aikana tapaa sinua vaan ainoastaan sinua hoitavaa sairaanhoitajaa

– tunnin kestävä keskustelu sairaanhoitajan kanssa kerran parissa viikossa tai vielä harvemmin ei ole riittävän usein, sillä kaikilla ei välttämättä ole ketään muuta jolle kertoa asioista ja puolet tärkeistä käsittelyä vaativista asioista jää pakostakin käsittelemättä ajan ollessa 1h/2-3 viikkoa

– vaikka saisi Kelan tukemaa terapiaa, jää maksettavaksi edelleen tuen jälkeen noin 10-40e/kerta, eli todellakaan kaikilla jotka terapiaa eniten tarvitsisivat, ei tuenkaan jälkeen ole siihen varaa”

 

Mielenterveyshoidon resurssipula ei muuten ole vain potilaan ja tämän läheisten ongelma. Pitää ymmärtää, että se on ihan meidän kaikkien ongelma. Riittävän nopea ja riittävän hyvä hoito on tärkeää myös yhteiskunnan kannalta, mielenterveysongelmat ovat Suomessa yleinen työkyvyttömyyseläkkeen syy. Psyykkisestä sairaudesta kärsivä ei välttämättä vahingoita pelkästään itseään, ilman hoitoa vahinkoa voi sairas aiheuttaa vaikka juuri sinulle tai sinun läheisellesi.

Muistakaa siis päättäjät yli puoluerajojen kunnissa ja eduskunnassa; resursseja tarvitaan mielenterveystyöhön! Ja hoidetaan nykyiset ongelmat kuntoon, ennen uusien haalimista, eikö niin?

Ei tarvitse vandalisoida, riittää kun äänestät!

On se oikeasti puistattavaa tajuta, näidenkin vaalien aikana, että maassamme on niin paljon ihmisiä, jotka eivät kunnioita demokratiaa! Ja on se taas niin kovin ihmeellistä mielestäni, että joku oikeasti uskoo pienessä päässään, että tuhoamalla toisen omaisuutta voi jollain tavalla vaikuttaa positiivisesti johonkin.

Yhden ehdokkaan vaalijulisteita on tuhottu siellä sun täällä, on rikottu vaalimökillä ja saman ehdokkaan kotia kohtaan hyökätty. On keksitty kaikenlaisia hassuja syytöksiä omasta päästä ja puututtu törkeästi siihen, että ehdokas jopa kehtaa hymyillä liikaa!

Se on tosiaan puistattavaa, suorastaan iljettävää, kuinka demokratian vastustajat yrittävät eri tavoin hiljentää, manipuloida tai/ja aliarvioida tavallisia kansalaisia! Suosittelen lämpimästi äänestämään sitä ehdokasta, jota sinulle suositellaan vaalikoneessa. Suosittelen ottamaan sinua kiinnostavista kysymyksistä selvää suoraan ehdokkaan omilta sivuilta tai/ja  ehdokkaalta itseltään jos mahdollista. Älä anna demokratian vastustajille edes pikkurilliä!

Sitten vielä kaikille demokratian-vastustaja-höpönassuille: Suomessa sinun ei tarvitse kuin kirjoittaa yksi numero äänestyslappuun. Sinun ei tarvitse vandalisoida omaisuutta. Sinun ei tarvitse keksiä valheita vaaleissa olevista ehdokkaista. Sinun ei tarvitse toimittajana yrittää manipuloida kansalaisia itse haluamaasi lopputulokseen. Riittää kun äänestät ja annat muiden äänestää. Sillai se demokratia niinku toimii, ja kun oikeasti mietit asiaa pidemmälle, niin kyllä sinäkin haluat demokratian toimivan reilusti kotimaassamme.