Schh, pelottavat persut!

Olen vihainen, surullinen ja erittäin turhautunut! Ei, nyt ei ole kyse budjetin pelottavasta alijäämästä eikä edes EU:n Ursula van der Leyenin kauheista visioista (vaikka nekin herättävät erittäin vahvoja tunteita!). Nyt on kyse yksinkertaisesti sananvapaudesta ruohonjuuritasolla.

Miten on mahdollista, että Suomessa, vuonna 2020, ihminen joutuu pelkäämään menettävänsä työpaikkansa jos ilmaisee poliittisia mielipiteitään?! Miten on mahdollista, että demokraattisessa länsimaassa, joka ollut itsenäinen yli 100 vuotta, jotkut joutuvat poistamaan sosiaalisen median tilejään koska elinkeinonsa on vaarassa ”väärien” mielipiteiden takia?!

Tämä ei tietenkään ole mikään uunituore dilemma. Ongelma on kuitenkin kasvamassa kuin teini kesäloman aikana; salakavalan nopeasti.

Perussuomalaiset vaikuttaa olevan niin pelottava joukko, että on joidenkin mielestä sen varjolla pakko rajoittaa sananvapautta. Ettei vaan asiallisesti ja älykkäästi itseään ilmaisevat ruohonjuuritasollakaan olevat kriittiset äänet pääsisi kuuluviin. Tapauksia on monen monta ja usein niitä yhdistää se, että hiljaisesti ihminen joutuu hyväksymään tilanteen, työpaikan menettäminen kun on tarpeeksi suuri peloite.

Miten ihminen voi kampanjoida kuntavaaliehdokkuuttaan jos ei saa ilmaista poliittisia mielipiteitä julkisesti? Näin minulta kysyi eräs julkisella puolella työskentelevä, joka ei enää saa jatkaa asiallista kirjoittelua. Erittäin hyvä kysymys mielestäni. Väkisin sitä miettii saisiko hän kirjoitella jos olisi samaa mieltä asioista pomonsa kanssa?

Olen esimerkiksi Twitterissä nostanut esille teinini koulun välillä aika jännät linjaukset. Eräs opettaja haukkuu jatkuvasti erästä demokraattisesti valittua presidenttiä oppilailleen, mm. kertoo totuutena, että mellakat Malmössä eivät johdu maahanmuutosta, äidinkielen kirjassa haukutaan Perussuomalaisia ja rehtori yritti järjestää koko koululle tapahtuman, jossa Vihreiden nuorten aktiivi olisi puhunut oppilaille tunnin verran. Minua ei haittaisi pätkääkään, jos opettajat ja rehtori lapseni koulussa vapaa-ajallaan olisivat avoimesti Vihreiden/Vasemmiston tms. listoilla. En vain yksinkertaisesti voi sietää sitä, että syötetään lapsille ja nuorille omia mielipiteitä totuuksina yrittäen muokata lapsia ajattelemaan ”oikein”.

On siis aivan eri asia rajoittaa työntekijän poliittisten mielipiteiden ilmaisua työpaikalla, työajalla, kuin rajoittaa työntekijän oikeutta poliittisten mielipiteiden ilmaisuun vapaa-ajalla. On erittäin karmivaa, että vain ”oikean” mielipiteen omaavat saavat rauhassa ilmaista mielipiteitään työaikana JA vapaa-ajallaan, mutta ”väärät” mielipiteet yritetään moninaisin tavoin hiljentää täysin.

Olen vihainen, surullinen ja erittäin turhautunut siitä, että tämä on todellisuutta tällä hetkellä. Tämä sairas ja vastenmielinen asiallisten mielipiteiden hiljentäminen ihmisiltä heidän vapaa-ajallaan on yksinkertaisesti väärin. Ja tämän pitäisi olla väärin ihan jokaisen suomalaisen mielestä, ei vain perussuomalaisten.

Schh, paha persu! Mitä jos meidän asiakkaat saisivat tietää, että meidän palkkalistoilla on persu! Mitä lasten vanhemmatkin sanoisivat jos tietäisivät, että heidän lastaan hoitaa persu? Mitä oppilaiden vanhemmat tekisivät jos saisivat kuulla, että on olemassa opettaja, joka on persujen listalla kuntavaaleissa?

Suomalaista ruokaa lapsille!

Taannoin kirjoitin tekstin Kotimaisuus luomua tärkeämpää! Nyt palaan taas aiheeseen lasten ja nuorten ruoka päiväkodeissa ja kouluissa sillä Helsingin kaupungin valtuusto on päättänyt ruokailusta jotain aivan älyvapaata. Päättäjät Helsingissä (muista puolueista kuin Perussuomalaisista) ovat saaneet enemmistön taakseen ajatukselle ”puolitetaan lihan kulutus Helsingissä”. Tämä siis tarkoittaa, että jos tämä oikeasti vedetään läpi niin esim. päiväkodeissa ja kouluissa tarjotaan vielä nykyistäkin vähemmän liharuokia.

Tämän hetkinen tila on se, että päiväkodeissa ja kouluissa on yksi pakollinen kasvisruokapäivä viikossa. Jos nykyinen lihan kulutus siis puolitettaisi tarkottaisi se peräti kolmea pakollista kasvisruokapäivää viikossa. Kokemusasiantuntijana voin kertoa muuten, että jo nykyisellä menolla kasvisruokapäivät ovat eniten hävikkiä aiheuttavia. Eli lapset täyttävät vatsan sitten näkkileivällä. Onko kivaa hei?

Mutta jos nyt ei välitetä paskaakaan lapsista ja nuorista tai mitä he haluavat, Helsingissä ainakaan Vihreät, Vasemmisto, osa Demareista ja osa Kokoomuksesta eivät nimittäin välitä. Kun ei välitetä mistään muusta niin välitetään sitten siitä ilmastosta, sehän on niin trendikästäkin. Uskotaan joukkopsykoosissa, että jollain pikkuruisen Suomen pikkuruisilla valinnoilla on oikeasti mitään merkitystä yhtään mihinkään. Järkeä tulee käyttää; kierrättää ja kunnioittaa luontoa, mutta tällainen toiminta alkaa jo olla kulttimaista käyttäytymistä.

Minä välitän lapsista ja nuorista. Minä välitän Suomesta ja Suomen hyvinvoinnista. Haluan, että meillä fiksut lapset ja nuoret saavat suomalaista puhdasta ruokaa meidän omilta tiloilta. Haluan, että jatkossakin meillä on suomalaista ruokatuotantoa. Tällaisen ehdotuksen twiittasin tänään viitaten Helsingin valtuuston äänestykseen:

Voitaisi puolittaa mielummin ulkomaalaisten ainesosien osuus ruuissa ja satsata ruoan laatuun Helsingin kaupungin konsernin safkailussa. Lapset ja aikuiset kiittäisivät, toisin kuin tästä päätöksestä.

Suomalaista ruokaa lapsille ja nuorille! Suomalaista ruokaa niin ilmastokin kiittää lasten ja nuorten lisäksi. Suomikin kiittää.

Mielenterveys on pääasia!

Mikään ei ole hyvin jos pää ei voi hyvin. Moni mielenterveyshäiriö on hengenvaarallinen! Osa mielisairaista voivat olla itsensä lisäksi hengenvaarallisia muillekin kuin itselleen. Mielenterveysongelmia paljon seuranneena lähi- ja tuttavapiirissäni olen erittäin huolestunut siitä, että mielenterveysasiat eivät vieläkään vuonna 2019 ole kunnolla hoidossa Suomessa. Toki ei pakkosteriloida mm. skitsofreenikkoja kuten ennen vuotta 1970, mutta edelleen on liikaa pahoja puutteita mielenterveyden hoidossa resurssipulasta johtuen. Avohoitoa tarjotaan potilaille, jotka tarvitsevat kipeästi intensiivistä hoitoa, lääkkeitä tarjotaan vaikka terapiaa tarvitaan, hoitoon ei pääse vaikka olisi itsetuhoinen…

Olen mielenterveysasioista puhunut aikaisempien vaalien yhteydessä ja vaalien välilläkin, mm. Mieli kipsissä -Häpeä, Tabu ja Resurssipula kirjoitukseni sai hyvää palautetta aikoinaan. Mielestäni mielenterveys pitäisi olla kaikkien mielessä!

Mielenterveysasiat ovat minulle sydäntä lähellä monesta syystä. Vartuin seuraten kaksisuuntaista mielialanhäiriötä sairastavaa mummiani. Mummini oli minulle rakas, maailman paras mummi, mutta hän ja läheisensä kärsivät sairaudestaan kovasti monella tapaa. Olen seurannut lähipiirissäni olevien ihmisten masennustaipalia ja joutunut kuulemaan kahden tuttavani itsemurhista. Todennäköisesti suurin osa ihmisistä tuntee jonkun, joka kärsii mielenterveysongelmista.

Olen vakaasti sitä mieltä, että meillä ei ole varaa olla hoitamatta psyykkisesti sairaita ihmisiä kunnolla. Tiedämme hyvin, että mielenterveyshäiriöt työllistävät hoitamattomina monta eri viranomaista ja pahimmillaan pilaavat myös muiden kuin potilaan elämän. Paljon kalliimmaksi tulee siis hoitaa ongelmia vasemmalla kädellä (tarkoittaen tietenkin sanontaa, en mollaa tällä vasenkätisiä, heitä on minulla perhepiirissänikin!).

Ilmainen päivähoito? miten olisi laadukas päivähoito ensin?

Ilmainen päivähoito kaikille lapsille? Varhaiskasvatus pitäisi olla siis jonkinlainen perusoikeus? Mistä rahat tähän unelmaan revittäisiin? Mistä kaikki pätevät hoitajat saataisi kun ei niitä nytkään riitä kaikkialle? Mistä tilat?  Ja sitten sellainen pienen pieni, selvästi monelle hyvin vähäpätöinen kysymys, miten ihmeessä se ilmainen varhaiskasvatus ketään pelastaa jos/kun sen laatu on kaikkea muuta kuin hyvää?!

Ihan ensimmäiseksi tulee parantaa varhaiskasvatuksen laatua. Varmistamalla hyvät olosuhteet arkeen niin lapsille kuin heitä hoitaville ja kasvattaville ammattilaisillekin. Hoidetaan kaikki hemmetin kosteusvauriot, sisäilma-ongelmat sun muut pois päiväjärjestyksestä. Hoidetaan tarkoituksenmukaiset tilat, jossa voi järjestää laadukasta ja turvallista varhaiskasvatusta, luulisi tämän olevan itsestäänselvää, vaan ei ole. Hoitajien suuri vaihtuvuus ei ole hyväksi lapsille eikä työyhteisöille, miten auttaa hoitajia jaksamaan työssä? Miten varmistaa, että sijaisia saadaan kun heitä tarvitaan, miten saada avustaja ryhmään, jossa erityislapsi tai -lapsia? Miten houkutella päteviä hoitajia kunnallisiin päiväkoteihin? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä! Ilman hyviä varhaiskasvattajia ei ole hyvää varhaiskasvatusta. Ilman mahdollisuuksia tehdä hyvää työtä ei varhaiskasvattaja vaan yksinkertaisesti voi sitä laatua työhön taikoa. 

Lapsella on oikeus olla hänestä välittävien aikuisten kanssa, kyllä. Lapsella on oikeus syliin ja huolenpitoon, kyllä. Lapsella on oikeus oppia, kyllä. Nämä oikeudet voi usein toteuttaa lapsen vanhempi tai vaikka isovanhempi kotihoidossa. Ei siihen varhaiskasvatusta päiväkodissa aina tarvita. Satsataan mielummin siihen, että ne lapset, joiden vanhemmat ovat töissä tai eivät esim. sairauden takia kykene hoitamaan itse lastaan täysipäiväisesti kotona, saavat laadukasta, turvallista ja kiireetöntä hoitoa päiväkodissa. Ei poisteta vanhempien vastuuta kasvatuksesta väkisin jo varhaisessa vaiheessa. Emme saa vähätellä kotivanhempien kykyjä! Kaikenlaiset pulinat siitä, että kotona kasvatetut lapset ovat epätasa-arvoisessa asemassa voisi jättää vähemmälle. Ne vanhemmat, jotka tarvitsevat apua, heidän pitää apua saada. Ne vanhemmat, jotka haluavat ja pystyvät kasvattamaan lapsensa kotona, heitä tulee kiittää ja kannustaa. Kotivanhempiin tulee uskoa ja luottaa eikä heidän tärkeää työtänsä väheksyä!

En ole siis ilmaisen päivähoidon puolesta. Sijoittaisin tosiaan ne rahat (jos niitä kerran niin paljon lojuu ylimääräisenä) kotivanhempien palveluihin, päivähoidon laadun parantamiseen ja mm. tilojen parantamiseen. Nämä asiat tulisi parantaa vaikka ei kovasti ylimääräistä rahaa olisikaan! Ilmainen päivähoito ei mielestäni ratkaise ongelmia tällä hetkellä.

(Perussuomalaiset Nuorethan otti kantaa (lue tästä) nyt alkuvuodesta kunnianpalautus kampanjassaan mm.  kotivanhempien puolesta, ja se saikin paljon positiivista palautetta kaiken ikäisiltä. Lukemisen arvoinen on myös jo 2012 tehty PS-Nuorten kannanotto ja Simon Elon kirjoitus (lue tästä).)

 

Miten voisin suomalaisena naisena olla sananvapautta vastaan?

Niin, miten voisin suomalaisena naisena olla sananvapautta vastaan? Kertokaapa se minulle, te minua viisaammat. PS-Nuorten kannanotto on loistava. Vielä en ole kuullut kunnollisia argumentteja sitä vastaan, ainoastaan kaikenlaisia hassuja vihastuksissa sanottuja tai kirjoitettuja lausuntoja.

Haluaisin aloittaa siitä, että Suomessa nainen sai äänioikeuden melkein ensimmäisenä koko maailmassa. En silti lähde kirjoittamaan pitkää kirjoitusta naisten oikeuksista Suomessa, vaikka sitä ehkä joku innoissaan odotti.

Miksi minä naisena en saisi arvostella kovasanaisesti uskontoa, joka alistaa naista. Jonka profeetalla oli pieni tyttö vaimonaan? Miksi en saisi kyseenalaistaa jyrkästi, onko oikein ottaa maahamme lähes pelkästään miehiä tämän kyseisen ideologian/uskonnon piiristä?

Peräänkuulutetaan naisia puolustamaan naisia, kun kuulema vain miehet puhuvat ongelmista, joita syntyy kun muslimimaista tulee lähes ainoastaan nuoria ja nuorehkoja miehiä Eurooppaan. Hei media! Meitä on hemmetin paljon naisia, joita taharrush gamea ja muut lieveilmiöt pelottaa/raivostuttaa! Olemme silti kiitollisia niille miehille, jotka meidän puolesta puhuu ja meitä puolustavat. Feministit nimittäin loistavat poissaolollaan kun tästä aiheesta puhutaan. Kyllä feministit jaksaa räksyttää kovaäänisesti kun kyseessä puolkeksityt palkka-erot (jotka johtuvat useimmiten pätevyydestä tai/ja sosiaalisesta kompetenssista) tai esimerkiksi Ruotsissa sen liikennevalohepun maskuliinisuudesta. 

Takaisin aiheeseen. Sananvapaus. Meidän kuuluu saada kritisoida muita poliittisia tahoja, muiden maiden tapoja ja rangaistuksia SEKÄ myös uskontoja ja ideologeja. Suomalaisena naisena, tasa-arvon kannattajana, mielestäni on itsestäänselvää, että minä saan kuuluvalla äänellä kritisoida islamia kuten kaikkia muitakin uskontoja, lahkoja ja ideologeja, jossa naisen/miehen asema ei ole tasa-arvoinen. Emmehän halua maahamme tai minnekään muuallekaan sharia-lakia (tai mitään muutakaan lakia, joka vaarantaa tasa-arvon), emmehän?

Suomalaiset turvapaikanhakijat

Helsingissä on tuhansia ihmisiä leipäjonoissa, asunnottomia on Suomessa tuhansia (heidän joukossaan myös satoja perheitä). Äsken tuli vastaan Iltalehden artikkeli Helsingin turvakodeista. Naisia ja lapsia joudutaan käännyttämään pois ovelta, sillä paikkoja ei vain ole läheskään tarpeeksi.

Samaan aikaan vastaanottokeskuksissa tarjoillaan ruokaa öisinkin, jotta asukkaiden kulttuuria ja uskontoa varmasti kunnioitettaisiin ramadaninkin aikana. Pakko sanoa, että olen kuin klapilla päähän lyöty tästä vääryydestä. Juha Karjalainen kirjoitti eilen mielenkiintoisen blogikirjoituksen juuri tästä aiheesta, suosittelen lämpimästi lukemaan.

Asunnottomat, turvakodin tarpeessa olevat ja leipäjonoissa käyvät eivät pidä kovasti melua itsestään vaikka ovat suomalaisia turvapaikanhakijoita. He tarvitsevat turvaa ja me emme voi näköjään sitä antaa heille. Nämä ihmiset hakevat turvaa, ovat nälissään, kylmissään tai/ja vaarassa. Miksi emme auta niitä, miksi vastaanottokeskukset eivät ole täynnä heitä?  Miksi heille ei tarjota lämmintä ruokaa pari kertaa päivässä, he tuskin valittaisivat ruoasta.Tiedän, että monet, ja minäkin, ovat kysyneet tämän saman kysymyksen ennenkin, joten miksi mitään ei tapahdu?

Suomen partiolaiset keräsivät syksyllä hygieniapakkauksia turvapaikanhakijoille . Ihmettelin silloinkin, että miksi ihmeessä tämänlainen avustuskohde? Miksi ei hygieniapakkauksia asunnottomille tai ruoka- ja vaatekeräys oman kaupungin vähävaraisille? Kun ihmiset olivat innolla valmiina vastaanottamaan lähi-idästä tulleet turvapaikanhakijat koteihinsa, voisivatko he samat ihmiset nyt tarjota turvapaikkaa sitä tarvitseville suomalaisille?

Tilat vastaanottokeskuksille löydettiin supernopeasti, eikö Helsinki nyt pikapikaa löydä tilat hädässä oleville suomalaisille naisille ja lapsille? Auttaisiko korostaa sitä faktaa, että joukossa on myös maahanmuuttajataustaisia naisia ja lapsia? Turvakoti on elintärkeä paikka aivan liian monelle, siihen pitää löytyä tilat.

Pimppini ei omaa superkykyjä.

Minulla on pimppi. Minä en ajattele pimpilläni. En tee päätöksiä sen perusteella millainen fiilis pimpissäni on. Miksi minun siis pitäisi korostaa sitä, että omaan pimpin pippelin sijaan?

Minä olen saanut tarpeekseni kaikenlaisesta tekopyhästä feminismistä, sellaisesta ”tasa-arvosta”, että muka jokaisessa ryhmässä/yhdistyksessä/hallituksessa/tms on pakko olla molempia sukupuolia vaikka väkisin. Miksi minun pitäisi esimerkiksi äänestää nimenomaan naista johonkin tehtävään, jos mielestäni ehdolla oleva mies  on parempi tehtävään? Minä en tarvitse sen enempää ”naisenergiaa” kuin ”äijäenergiaa” mihinkään, tarvitsen parhaimmat ihmiset tehtävään. Minua ei häiritse, että johdossa on ainoastaan miehiä, jos ne miehet ovat päteviä tehtäväänsä. Minua ei häiritse jos yhdistyksen hallituksessa on enemmän miehiä kuin naisia samasta syystä.

Ei minun sukupuolielimeni anna minulle minkäänlaisia epäluonnollisia kykyjä. En tiedä millaisia pimppejä muilla naisilla on, jotka korostavat puheissaan sitä miten tarvitaan naisenergiaa ja siksi pitäisi valita hänet, mutta minun pimppini ei ainakaan lähetä minkäänlaisia positiivisia naisenergia ominaisuuksia, joilla hoitaisin tehtävät paremmin.

Naiset saa olla naisia, miehet miehiä, tytöt tyttöjä ja pojat poikia. Se värkki jalkojen välissä ei kuitenkaan osaa ajatella eikä tietääkseni sillä ole superkykyjä, jotka vaikuttaisi luottamustoimen, työtehtävän (on tietenkin aikuisviihteen parissa toimivat, joiden kohdalla tämä teoria ei toimi) tai muun homman hoitoon.

Niin kauan kuin Suomessa naiset eivät joudu suorittamaan minkäänlaista kriisiin valmistautumiskoulutusta (vrt varusmiespalvelus) ja Suomessa äitien ja isien oikeudet eivät ole tasa-arvoisia, on aivan älytöntä minun mielestäni jankuttaa ja kitistä siitä, että muka maassamme olisi naisilla epäreilut oltavat. Muualla maailmassa on hiton paljon tehtävää feministeillä, naisten ja tyttöjen oikeudet ovat aivan nollissa monessa paikassa. Yksikin maa on liikaa, jossa oikeudet määritellään sukupuolielimien mukaan, ei lähdetä me suomalaiset naiset olemaan tekopyhiä ja naurettavia vaatimalla lapsellisesti huomioimaan meidät pimpin mukaan.

Valkoinen Suomi ja kansalaispartiot

Me Perussuomalaiset Nuoret julkaisimme kannanoton tämän viikon alussa. Kannanotto luettavissa täältä: PS-Nuorten kannanotto kansalaispartioista.

Kannanotto on saanut paljon julkisuutta ja herättänyt paljon keskustelua, niin hyvää ja mielenkiintoista kuin myös epäasiallista. Mielenkiintoinen ja hyvä keskustelu on tullut kaikenlaisista suunnista. Poliisin vähäisistä resursseista on puhuttu ja tiedostettu, että kansalaispartiot jo toimivat hienosti muissa maissa.  Epäasiallinen keskustelu on käynyt oikein huvittavilla tasoilla esimerkiksi Twitterissä, jossa kannanottomme on välittömästi kyselemättä tarkoittanut joillekin, että hyväksymme äärioikeistolaisen väkivallan. Epäasiallisessa keskustelussa on heitelty paljon natsikortteja ja taas vaihteeksi käännetty asia aivan täysin vinksinvonksin, koska vihan ja muiden tunteiden läpi ei pystytä selvästikään käyttämään järkeä.

Todella surullista on, että tästäkin asiasta keskustelu on mennyt (jopa omien ystävieni toimesta) tasolle, jossa minun (ja järjestön) oletetaan

  1. toivovan väkivaltaa syyttömille ulkomaalaisille
  2. haluavan jonkinlaista ”valkoista Suomea” (ja nyt ei todellakaan ymmärtääkseni kyse lumesta)

Minä en ole vastuussa siitä, jos joku haluaa olettaa ties mitä minun sanomisista. Minä olen niin kyllästynyt pikkuhiljaa siihen, että jopa ihmiset, jotka minut tuntevat pitkältä ajalta olettavat esimerkiksi minun vihaavan kaikkia tummaihoisia vauvasta vaariin.

Vapaaehtoisia  kansalaispartioita ( jotka toimisivat yhteistyössä viranomaisten kanssa jos vain saisimme aikaiseksi fiksun keskustelun aikaiseksi, eikä typeriä rasisti-suvakki-huuteluja, jotka eivät johda mihinkään) mielestäni tarvitsemme ensisijaisesti kun selvästi Suomeen on rantautunut (ja lisääntymässä valitettavasti kovaa vauhtia) miehiä, jotka eivät kunnioita naisia tavalla, jonka me länsimaalaiset naiset olemme oppineet ottamaan itsestäänselvyytenä. Pressiklubissa perjantaina 15.1 keskustelussa nainen, joka oli kansalaispartioita vastaan, sanoi, että naiset kuulema loistavat poissaolollaan keskustelusta, jossa toivotaan turvallisuuden tunnetta kaduille. Naurahdin ääneen. Tulihan myös kyseisessä keskustelussa se ”raiskaa ne suomalaisetkin” -klisee. Minä naisena ja äitinä tässä ja nyt julkisesti kirjoitan, että toivotan kansalaispartiot tervetulleiksi. Se ei tarkoita, että olen sitä mieltä, että ikinä missään koskaan ei olisi ihan suomalainen mies ahdistellut tai raiskannut. Se tarkoittaa sitä, että näen ongelman, myönnän sen, sanon sen ääneen ja haluan ongelmaan nopean ratkaisun, jotta ongelmasta on harmia mahdollisimman harvoille. 

Tällä hetkellä Suomi on valkoinen, iloitkaamme siis lumisista talvisista päivistä, ja tuomittakoon kaikenlainen väkivalta.

Varhaiskasvatuksesta

http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/vireilla_koulutus/varhaiskasvatus/index.html

Varhaiskasvatus on erittäin lähellä sydäntäni. Ammattini lastenhoitajana ja kokemukseni kolmen lapsen äitinä antaa hyvää pohjaa mielipiteiden muodostamiselle.

Haluan ihan ensiksi korostaa, että olen lastenhoitaja, en lastentarhanopettaja. Yllättävän usein nämä kaksi ammattia lyödään yhteen yhdeksi ammatiksi ”päiväkotitäti/setä”. Tänä päivänä lastenhoitajia valmistuu ammattikoulusta, he ovat lähihoitajia, jotka ovat erikoistuneet lasten- ja nuorten koulutusohjelmassa. Nykyään siis lastenhoitajan koulutus sisältää myös paljon enemmän esimerkiksi sairaanhoitoa lasten- ja nuorten parissa kuin ennen, koulutus sisältää myös opinnot perushoidossa kuten kaikilla muillakin lähihoitajilla. Työyhteisössä päiväkodissa on yleensä töissä vanhan koulukunnan lastenhoitajia ja uudenlaisia lähihoitaja-lastenhoitajia. Lastentarhanopettajan asemassa päiväkodissa pitäisi olla ihminen, joka on suorittanut yliopistossa kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon tai ammattikorkeakoulussa sosionomin koulutuksen varhaiskasvatukseen suuntautuen (heillä ei siis ole asiaa esimerkiksi lastenhoitoon sairaala-osastolla, he eivät ole ”hoito-alan” väkeä). Käytännössä päiväkodeissa lastentarhanopettajina on myös kokeneita lastenhoitajia, lastentarhanopettajan sijaisina. Lastenhoitajan sijaisina voi taas toimia ilman minkäänlaista koulutusta.

Päivähoito ei enää ole pelkästään lasten säilömistä turvallisesti vanhempien ollessa töissä. Nykyään päiväkodeissa ei vain pyyhitä peppuja ja räkäisiä neniä, syötetä lapsia ja laiteta heitä päiväunille.

”Varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista.” (THL)

Päiväkodissa lapsia ohjataan ja opetetaan, ihan vauvoista alkaen. Päiväkodissa pyritään siis suunnitelmallisesti tekemään ei ainoastaan lapsen päivästä, vaan lapsuudesta hyvä, yhteistyössä vanhemman/vanhempien kanssa. Ei siis ole ihme, että kohta 41 vuotta vanha laki on uusittava. 70-luvulla vastasyntyneille annettiin appelsiinimehua ja ruumiillinen kurituskin oli sallittua minun syntymävuoteen saakka, eli 1984! Elämme vuotta 2015 ja varhaiskasvatuslaki on saatava vastaamaan tämän päivän tarpeita. Varhaiskasvatuslakin on turvattava niin lasten hyvinvointi ja vanhempien osallisuus kuin päiväkodin työntekijöiden työnkuva, koulutus ja ryhmien koot.

Päiväkotimaailmasta ja tästä varhaiskasvatuslaista onkin paljon lisää kirjoitettavaa, eli lisää tästä aiheesta tulee lähiaikoina varmasti.

Toimintarajoitteisten ja omaishoitajien puolella

– Ei vammaispalveluiden kilpailutukselle. http://www.eikilpailutukselle.com/#!kansalaisaloite/c1zrn

– Päätöksiä toimintarajoitteisten elämään vaikuttavista asioista tehdessä pitää kuunnella toimintarajoitteisia ja heidän omaisiaan, he ovat parhaita asiantuntijoita aiheessa.

– Säästöjä ei tältä osa-alueelta voi, pidä eikä saa tehdä. Monet toimintarajoitteiset ihmiset ovat erittäin riippuvaisia yhteiskunnan järjestämistä tukipalveluista. Leikkaamalla vammaispalveluista -ja tuista eristetään toimintarajoitteiset entistä enemmän koteihinsa, vaikeutetaan heidän osallisuuttaan yhteiskunnassa ja poistamme heiltä itsemääräämisoikeutta sekä itsenäisyyttä. Pitää muistaa, että esimerkiksi henkilökohtaisen avustaja-tuntien tai tuettujen taksimatkojen vähentäminen on oikeasti ISO JUTTU.

– Todellisille arjen sankareille, eli omaishoitajille haluaisin lausua tuhat kaunista sanaa, mutta tyydyn nyt siihen, että taon parhaani mukaan järkeä kaikkien ajattelemattomien ihmisten päähän asiasta. Omaishoitajat ovat kultaakin kalliimpia niin hänelle ketä hoitavat kuin valtiollekin. Järkeä tähän nimenomaan kaivattaisiin! Ihminen hoitaa toista ihmistä 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä, rakkaudesta, jottei ihminen kenestä välitetään joutuisi laitokseen. Laitokseen, joka maksaisi maltaita valtiolle. Tämä arjen sankari saa kuitenkin naurettavan pientä korvausta tärkeästä tehtävästään, vaikka valtio hänen takiaan säästää kiitettävästi. Tätä menoa ajetaan omaishoitajat laitoksiin kun ovat tehtävänsä hoidettuaan niin kaikinpuolin rikki.