Jos jollain perheellä arki on kuin ruusuilla tanssimista, niin yhden vanhemman perheessä se ei ole edes voikukilla tanssimista. Vanhemmuus on omien kokemuksieni mukaan kaikkea muuta kuin helppoa ihan ydinperheessä, miten haastavaa se onkaan kun ei ole toista aikuista arjessa auttamassa?
Helsingissä kaikista lapsiperheistä jopa noin 30% on yhden vanhemman perheitä. On erittäin tärkeää ottaa huomioon myös se 30% lapsiperheistä!
Yhden vanhemman perheet eivät automaattisesti elä missään kurjuudessa, osalla perheistä on vahva tukiverkosto ja kovapalkkainen työ. Silti on paljon heitä, jotka vain juuri ja juuri selviytyvät arjesta taloudellisesta ja/tai henkisesti. On perheitä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella, ja monet heistä ovat juuri yhden vanhemman perheitä. On perheitä, joissa erilaisia tilapäisiä kriisejä, on sairastumisia ja muita yllättäviä elämäntilanteita. Lapsiperheiden auttaminen on investointi tulevaisuuteen. Auttaminen nyt johtaa siihen, että meillä on hyvinvoivia aikuisia tulevaisuudessa, jotka syrjäytymisen sijasta päätyvät palkkatöihin. Ongelmien ennaltaehkäisy on paljon halvempaa kuin ongelmien hoito, väitän taas kerran.
Seuraavaksi vastailen muutamaan kysymykseen, jonka olen poiminut Pienperheyhdistyksen sivuilta. Olen itseasiassa menossa tänään keskustelemaan juuri pienperheyhdistyksen vaalitilaisuuteen, ja olen siitä erittäin innoissani!
- Miten aion kuntapäättäjänä edistää yhden vanhemman perheiden arjen sujumista?
Ensinnäkin tulen pitämään meteliä yhden vanhemman perheiden puolesta. Yhden vanhemman perheessä eläviä (kuten myös erityislasten vanhempia) tulee kuulla lapsiperheitä koskevia päätöksiä tehtäessä. He ovat asiantuntijoita, joihin meidän pitäisi luottaa asioissa, joista emme itse tiedä tarpeeksi paljon. Lapsiperheiden kotipalvelua tulee kehittää, sen saatavuus saatava paremmaksi. Varhainen tuki on monelle perheille jopa elintärkeää. Ensi- ja turvakodit, lähiöasemat ja -olohuoneet, lapsiperheiden puolesta työtä tekevät järjestöt -näiden tärkeys ymmärrettävä ja niiden tekemää työtä ja yhteistyötä kunnan kanssa arvostettava ja tuettava.
2. Millaisia ratkaisulla edistäisit kaikkien lasten mahdollisuutta harrastuksiin?
Kouluilla voisi mielestäni enemmän järjestää erilaisia harrastuksia iltapäivisin/iltaisin. Koulut vuokraavat tilojaan jo toki, mutta vielä voisi enemmän hyödyntää tiloja kouluissa. Oma koulu kun on koululaiselle tutun matkan päässä, se ei vaadi vanhemmilta autoa kyydittää edestakaisin ja lapsi voi harrastukseen kulkea itsenäisesti. Järjestöt, jotka järjestävät harrastuksia lapsille koululla saisivat tukea kunnalta, joten harrastusmaksut eivät tulisi korkeiksi.
Kunnan tulee tukea pienten koululaisten iltapäiväkerhoja ja pitää huoli siitä, että kaikille halukkaille pienille koululaisille löytyy iltapäiväkerho helpon matkan päästä koulusta tai kodista.
3. Miten aion edistää lasten päivähoidon joustavuutta?
Kunnalliset päiväkodit ovat tällä hetkellä vanhempien tarpeen mukaan auki jopa 6.15 alkaen, kello 17.30 asti. Vuoropäiväkoteja on Helsingissä 6 (nämä ovat auki 24h vuorokaudessa), päiväkoteja, jotka auki kello 22 asti on Helsingissä 4 kappaletta. Kaikille lapsille, jotka tarvitsevat vuoropäivähoitoa, pitää löytyä paikka vuoropäiväkodista. Mikäli paikkoja liian vähän, tulee vuoropäiväkoteja lisätä.
4. Miten aion edistää lähipalvelujen saatavuutta?
Nykyiset terveyskeskukset/asemat säilytettävä. On tärkeää, että lapsiperheet, etenkin he, joilla ei ole autoa, pääsevät kätevästi kulkemaan esimerkiksi neuvoloihin. Lapsettomat autonomistajat eivät todennäköisesti pysty käsittämään kuinka haastava reissu edes 20 minuutin kävelymatka neuvolaan voi olla 3 alle kouluikäisen kanssa tai edes vaan yhden vauvan kanssa. Siinä kyllä vanhemman kainalot kostuu kiitettävästi etenkin talvisin kun kävelyteiden kunnosta ei ole huolehdittu.
5. Mitä keinoja, palveluja suunniteltaessa, olisi ottaa paremmin huomioon kuntalaiset, joilla ei ole autoa, joilla on useita alle kouluikäisiä ja/tai erityistarpeisia lapsia?
Joukkoliikenne on jo maksutonta lastenvaunuilla/rattailla ja esimerkiksi pyörätuolilla matkustaville. Tätä hienoa etuutta en poistaisi. Joukobussit, jota meidän lapset kustuvat minibusseiksi, ovat loistavan kätevä tapa kaikenikäisille liikkua lähialueen palvelujen äärelle, niiden säilyvyys tulee turvata ja tietoutta niistä lisätä.
On myös tärkeää talvisin pitää kävelytiet kunnossa. On todella vaikeaa liikkua edes lähikauppaan pienten lasten kanssa talvisin, jos tiet eivät ole aurattu.
6. Mitä aion tehdä, että lain mukaista kotipalvelua on saatavissa?
Itse sain kunnan varhaisen tuen kautta lastenhoitoapua vuonna 2013 sytostaattihoitojeni aikana. Ihana Kirsi-täti tuli kolme kertaa kesän aikana viemään kaksi vanhinta lasta ulkoilemaan ja minä sain ”sytokrapulassani” nukkua vastasyntyneen kanssa miehen ollessa töissä. Se oli todella tärkeä apu niin minulle kuin lapsillekin. Ilman lapsiperheiden kotipalvelua olisi aivan varmasti rikkinäisiä vanhempia ja lapsia enemmän. On pakko saada päättäjät näkemään, että ennaltaehkäisy on halvempaa kuin korjaaminen! Kaikki tarvitsevat perheet eivät kotipalvelua saa, siihen on tultava muutos. Henkilökuntaa selvästi palkattava lisää kun työmäärä liian suuri. Myös palveluseteitä yksityisiin palveluihin annettava avokäteisesti, eikä säästeliäästi silloin kuin perheessä todellinen kriisi päällä.
Marika Sorja 