Viikko vaaleihin!

Tänään on tasan viikko vaaleihin, eli vaalikampanjaa jäljellä vajaa viikko. Kampanjoitu on mm. Hakaniemessä, Kampissa, Malminkartanossa, Konalassa, Kannelmäessä, Malmilla, Itäkeskuksessa, Rastilassa, Mellunmäessä, Laajasalossa, Herttoniemessä, Vuosaaressa, Lauttasaaressa, Ruoholahdessa, Siltamäessä ja Jakomäessä. Minä ja upea kampanjatiimini olemme jakaneet yhteensä yli 6000 vaalimainosta tähän mennessä. Olen ollut mielenkiintoisissa paneeleissa, ja muutaman kerran Ylen ohjelmissakin. Tässä linkki kahteen niistä: ”Nadde förstör världen” (suomenkielinen tekstitys) https://arenan.yle.fi/1-65304205 ja vaaliväittelystä ”Slaget efter tolv”:ssa löytyy tallenne täältä: https://svenska.yle.fi/a/7-10030959

Vaaliteltoilla on enimmäkseen oikein hauska olla (vaikka välillä on kuin jääpalikka kun kotiin palaa). Ei koskaan voi tietää millaisia kysymyksiä tulee eteen ja se tekee siitä hommasta mielenkiintoista. Lisäksi saa kuulla miten ongelmat meidän yhteiskunnassamme vaikuttavat erilaisiin ihmisiin arjessa. Onko jokin vaaliteltoilla erilaista verrattuna viime (2019) eduskuntavaalikampanjaan? Ainakin on huimasti lisääntynyt se määrä ihmisiä, jotka aloittavat keskustelun ”olen ennen aina äänestänyt kokoomusta/keskustaa/demareita, mutta NYT on aika äänestää perussuomalaisia!”.

Tässä muutama esimerkki kysymyksistä teltoilla ja vastaukseni niihin:

Hoitajien pakkorokotukset?

– en kannata ja perussuomalaiset on puolueena niitä vastustaneet johdonmukaisesti

Reuman hoito Suomessa?

– oli kamala virhe lakkauttaa reumasairaala, siellä oli keskitetty laadukas osaaminen sairauden hoidossa, ja samalla myös vertaistuki. Tulisi palata siihen, että keskitetään laadukas hoito erikoissairaanhoidossa (ainakin tietyissä sairauksissa) sen sijaan, että ympäri maata samasta sairaudesta kärsivät saavat hyvin eri tasoista hoitoa.

Nuuska?

– jos minusta olisi kiinni laillistaisin sen myynnin Suomessa. Saataisi verot talteen siitäkin. Vaalilupausta en tosin tästä voi tehdä, sillä se ei olisi mikään helppo nakki saada läpi.

Hoitajapula, eikö sitä ratkaista maahanmuutolla?

– Ei ratkaista. Eikä kielitaitovaatimuksia tule höllentää vaan päinvastoin. Ei ole ainoastaan potilasturvallisuuden kannalta tärkeä, että kielitaito on hyvä, se ei ole oikein myöskään suomalaisia hoitajia kohtaan, jotka joutuvat paikkailemaan ulkomailta tulleita kollegoitaan. Suomalaiset hoitajat ovat jo äärirajoilla jaksamisessa monin paikoin ja korvaukseksi saa palkan, jolla ei tule (lähihoitaja) tai juuri ja juuri tulee toimeen (sairaanhoitaja) pk-seudulla. Soteen on laitettava lisää rahaa, mutta työhyvinvointia pitää parantaa soten sisällä, ja se ei parane sillä, että kollegat ympärillä eivät hoida työtänsä kunnolla kieli -ja kulttuurimuurin vuoksi.

Ruotsinkieli, miksi olette vihamielisiä sitä kohtaan?

– (vastasin ruotsiksi) Emme ole vihamielisiä ruotsinkieltä tai suomenruotsalaisia kohtaan. Meitä on puolueessa aktiiveina ruotsinkielisiä ja äänestäjien parissa yhä enemmän. Puolueena olemme ainoastaan kritisoineet pakkoruotsia. On niin molempien kansalliskielten kannalta tärkeä vastustaa tahoja, jotka uhkaavat niitä. Eikö se kerro jotain meidän puolueestamme, että (nykyinen ja entinen) puheenjohtajamme puhuu selkeää ruotsia, mutta esim. SDP:n puheenjohtaja Marin ei suostu vastaamaan ruotsiksi edes yksinkertaiseenkaan kysymykseen?

Millainen se Riikka on oikeasti, ettei vaan pettäisi kuin Soini ja ne muut?

– Riikka on uskomattoman paljon älykkäämpi, rationaalisempi ja luotettavampi kuin Soini ja tämän porukka. Selkärankaa löytyy, sisua vaikka muille jakaa ja sen lisäksi kykyä keskustella aikuismaisesti yli puoluerajojen. Kokemuksesta tiedän, että Riikka on esimiehenä kannustava, empaattinen ja joustava. Minulla on hyvin vankka luottamus siihen, että pääministerinä Riikka pitäisi kiinni tärkeimmästä periaatteesta; eli siitä, että suomalainen tulee ensin.

Mites kun Suomessa raiskaajat selviää teoistaan sakoilla?

– Niin, tämähän on käsittämätöntä ja täysin oikeustajun vastaista. Etenkin seksuaali- ja väkivaltarikosten rangaistusten vähimmäisrangaistusta tulee koventaa. Tämä ”Suostumus-laki” tuskin korjasi kauheasti mitään, pahimmassa tapauksessa sitä käytetään väärin, syyttömät ihmiset joutuvat oikeuden eteen ja jo valmiiksi ylikuormittunut Oikeuslaitos saa kärsiä. Tietenkin meidän tulee karkottaa maasta sellaiset ulkomaalaiset, jotka täällä rikoksia tekevät. ”Raiskaahan ne suomalaisetkin!” – kyllä, ja heissä on jo aivan liikaa, emme tarvitse yhtäkään importoitua rikoksentekijää kuormittamaan meidän jo ylikuormittunutta oikeuslaitosta ja Rikosseuraamuslaitosta.

Matokalliosta/Keskuspuistosta/Kartanonmetsästä/Lauttasaaren rannoista ei välitetä vaikka kuinka luontoarvoista puhutaan!

– Niinpä! tästä olen puhunut vuosikausia, että on käsittämätöntä, että puolueet, jotka paasaavat ilmastoteoista eivät kuitenkaan aidosti puolusta kaupunkimetsiä ja ylipäätänsä luontoamme kaupungissamme. Vihreät ja kokoomushan ovat Helsingin johdossa ja heidän aikana on tehty käsittämättömiä päätöksiä rakennuttaa paikkoihin, joissa on luontoarvoja. Itseasiassa jopa historiallisia ja huoltovarmuusarvoja kun ajatellaan Malmin lentokenttää. Helsingistä muuttaa pois veronmaksajia, etenkin perheitä, ja tänne muuttaa maahanmuuttajia. Onko siis tarkoitus tuhota meidän luontomme sen vuoksi, että saataisi lisää kaupungin kustantamia asuntoja maahanmuuttajille? Ei ole kenenkään etu slummiuttaa kaupunginosiamme ja vähentää viihtyvyyttä jyräämällä meidän luontomme asuntojen tieltä.

PALJON kohtaamisia ollut jo tähän mennessä kampanjaa. Viimeinen viikko edessä ja mielellään saa laittaa vinkkejä siitä missä olisi hyvä olla ja millaista vaalitempausta toivoisit. Kuten someen kirjoitin: Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille tukijoille ja tsemppaajille! Kiitos viesteistä, joissa olette kertoneet kallisarvoisen äänenne tulleen tai tulevan minulle. Vähän kun alkaa väsyttää, niin teidän viestinne antavat energiaa enemmän kuin pannullinen kahvia, kiitos!

Skarpatkaa! Nyt ei mene hyvin.

Twitteristä bongattua utopistista: Sukupuolentutkimusproffa, joka on YK:ssa oman kertomuksensa mukaan edistämässä naisten oikeuksia ei suostunut kysyttäessä määrittelemään kuka on nainen! Hän tykkää huonoa, et jopa kehdataan kysyä moista! Ja järjestää suuren shown sosiaalisessa mediassa kuinka häneltä kysytään tällaista. Hassua sinänsä on, että kysyjä edusti puoluetta (kokoomusta), joka oikein taisteli Eduskunnassa sen puolesta, että vuosittain voi vaihtaa sukupuolta ilmoituksella.

Tällä viikolla oli myös Naistenpäivä. Minä luonnollisesti sosiaaliseen mediaan laitoin hyvät Naistenpäivän toivotukset. Kirjoitin myös: ”Pelasta Suomi niiltä, jotka haluavat lisää turvattomuutta naisille(kin). Pelasta Suomi sharialta, kunniaväkivallalta ja tyttöjen hunnutuksilta, pakkoavioliitoilta ja lasten sukupuolielinten silpomisilta.” Kommentoin Amnestyn ja Ihmisoikeusliiton sosiaaliseen mediaan julkaisuihin tyttöjen sukupuolielinten silpomisen lopetusvaatimuksiin, että: ”Niin tyttöjen kuin poikienkin sukupuolielinten silpomisten on loputtava! Aloitetaan Suomesta ja kielletään brutaalit rituaalit. Tärkeää on edistää kaikkien lasten/nuorten oikeuksia tässä. Etenkin kun eihän joidenkin mielestä sukupuolta edes määritellä sukupuolielimen mukaan.” Sain jopa nauruhymiöitä vastaukseksi.

Tähän on menty, hyvät ihmiset. Utopistista, eikö!

Tällä viikolla otsikoissa ollut myös miten Helsingissä koulussa 13-vuotias puukotti koulutoveriaan ja Oulussa 10-vuotias puukotti toista lasta. Juttuihin on saatu taas asiantuntijoita kertomaan miten harvinaista tällainen on. Ja tietenkin, että kyllä 80-luvullakin oli tapauksia pari. Nämä ovat toki hyvin ääritapauksia, mutta kouluväkivalta ei valitettavasti ole enää mitään harvinaista pahaa ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla. Se kiusaaminen, mitä minä jouduin kokemaan koulussa oli kamalaa. Mutta ei minun kouluaikanani ollut pelkoa siitä, että joukko saman ikäisiä varastaa koulumatkalla lapsen omaisuuden, mukaan lukien takin päältä ja kengät jalasta, laittaa nuolemaan jonkun kengänpohjia, potkii, kusee päälle ja uhkaa uhrin perhettä jos kertoo tapahtumasta kenellekään. Toimittajat voisivat edes välillä siis löytää ne asiantuntijat, jotka sanovat suoraan, että tämä meno on helkkarin huolestuttavaa.

Olen todella kiitollinen siitä miten paljon äänestäjät ovat yhteyksissä. Tällä viikolla viestejä on tullut eri aiheista, nostan esille niistä nyt opettajien puolueellisuuden, koska se sopii hyvin tämän kirjoituksen aloituksenkin kanssa. Yksi äänestäjä kertoi, miten tyttärensä ylä-asteella (pääkaupunkiseudulla) opettaja oli häpeilemättä sanonut luokalle, että perussuomalaiset on rasistinen puolue, eikä sitä pidä kenenkään äänestää. Toinen kertoi, miten heidän lukiossaan opettaja oli sanonut perussuomalaisten vihaavan suomenruotsalaisia. Voi, kuinka nämä huolet ovatkin lähellä sydäntä ja omakohtaisia! Minua taannoin haastateltiin ruotsinkielisen YLE:n ohjelmaan (Yle X3M vaaliohjelma, tullee ulos lähiaikoina!), ja siinäkin mainitsin miten olen kokenut itse ja kuullut muilta samaa; kouluissa opettajat eivät aina kykene opettamaan puolueettomasti. Osittain johtuen siitä, että opettajat eivät halua ottaa selvää puolueiden tavoitteista ideologiansa sokaisemina, osittain ehkä jostain muusta syystä. Kuten olen koulujen rehtoreille ja opettajille kirjoittanut: Opettajien tehtävä EI OLE jakaa omaa ajatusmaailmaa, vaan tukea lasta/nuorta kasvussa kohti itsenäistä ajattelua, kertoa vain faktoja. Iloitsen kovasti siitä, että perussuomalaiset on nuorten ykköspuoluetutkimusten mukaan. Ehkä kaikki nämä puolueelliset, persuja vihaavat opettajat tekevät vahingossa vaalityötä perussuomalaisten puolesta? Haluan myös samalla lähettää terveiset ja kiitokset omille ylä-asteen ja lukion historian/yhteiskuntaopin opettajille (Petter & Joakim): olitte parhaita ja innostitte yhteiskunnallisiin aiheisiin ilman, että yrititte työntää omia ideologioitanne oppilaiden kurkusta alas.

Tähän sopii lopetukseksi puolueeni erittäin hyvä iskulause: Pelasta Suomi äänestämällä.

Sateenkaaren sijasta aurinkoa!

Helsingin kaupunki on tehnyt päätöksen järjestää tänä vuonna kaikille peruskoulun 6.–9.-luokkalaisille sateenkaarityöpajan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta.

Onko kouluissa Helsingissä tosiaan niin paljon ylimääräisiä oppitunteja, että kaupunki voi satsata sateenkaarityöpajaan? Lapset eivät liiku tarpeeksi ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden osaaminen on heikentynyt useiden tutkimusten mukaan, mutta sateenkariosaaminen on se mitä Helsingissä nyt vahvistetaan! Käsittämätöntä!

Älkää mielensäpahoittajat ymmärtäkö tahallaan nyt väärin; tässä ei ole kyse mistään typerästä homofobiasta. Minulla on ystävissäni, tuttavapiirissäni ja jopa läheisissäni sellaisia, joita voisi jonkun mittapuun mukaan kutsua nk. sateenkaari-ihmisiksi. Älkää siis pliis nyt lähtekö laukalla ja kitiskö, että ajattelen heistä tai muistakaan yksilöistä millään lailla pahaa.

Jos kouluissa ei kerran voida näitä (ilmeisesti ylimääräisiä) tunteja käyttää matemaattis-luonnontieteellisten aineiden vahvistamiseen tai liikuntaan, tulee kyllä mieleen millaisia työpajoja olisi tärkeämpi järjestää. Sellaisia, jotka hyödyttäisivät aidosti, ilman lasten päiden sekoittamista tietyllä ideologilla ja agendalla. Tässä muutama esimerkki:

Työpaja mielenterveydestä – laaja käsittely aiheesta eri keinoin. Mahdollisuus on antaa nuorille työkaluja käsitellä ja ymmärtää omia tunteita, ymmärtää muiden tunteita sekä esimerkiksi tutustua siihen, mistä hakea apua, jos sitä tarvitsee. Myös loistava tapa hyvin toteutettuna löytää ne nuoret ajoissa, jotka tarvitsevat apua.

Uskalla sanoa ei -työpaja. Nimi ei ole minun keksimäni. Meidän ylä-asteella 1990-luvun lopulla oli nimittäin työpaja ”Uskalla sanoa ei huumeille ja väkivallalle”. Konsepti, joka oli rantautunut Yhdysvalloista tuolloin Suomeen. Mutta ei, sitä en toivo nyt kouluihin, vaan modernimpaa versiota siitä. Ei siis luentoja huumeista ja väkivallasta, vaan työpaja nuorten itseluottamuksen rakentamiseksi. Kyllä, keskusteluja poliisin sekä esim. entisten nuorisorikollisten ja narkomaanien kanssa. Mutta pääpaino sille nuoren kasvattamiseen fiksuun päätöksentekoon, joka vaatii häneltä itseluottamusta. Tavoitteena, että nuori uskaltaa sanoa ei kaikenlaiselle painostukselle. Painostettiin häntä sitten huumeisiin, väkivaltaan, liittymään rikollisjengiin tai esimerkiksi olemaan joku muu kuin hän itse tuntee olevansa.

Talous -työpaja. Onneksi talousoppia on nykyään koulussa enemmän kun minun aikani! Mutta työpajoilla siihenkin voisi sukeltaa syvemmin ja tehdä siitä kiinnostavaa ja jopa innostavaa erilaisilla harjoittelulla tms. Esimerkiksi oman rahan budjetointia, sijoittamista, säästämistä jne. Meillä on Suomessa paljon velkojen kanssa kamppailevia. Osa tietenkin joutuneet vaikeuksiin mm. terveydellisistä syistä, mutta aivan liian suuri osa joutuneet vaikeuksiin nuorena tehtyjen huonojen päätösten seurauksena. Valistus on hyvä ennaltaehkäisy tässäkin. Valinnaisena aineena oli jo mun kouluaikoina yrittäjyys, mutta sen voisi sisältää työpajaan, jotta kaikki saisivat maistiaisen siitä.

Kaksi ensimmäistä ehdottamaani työpajaa toimivat myös kiusaamisen ehkäisytyönä. Ei ole yhtään mitään väliä mistä syystä jotakuta kiusataan. Se on aina väärin. Juuri siksi asiaa pitäisi käsitellä laajasti, ei vain pienen ryhmän tarpeista. Tiedän toki, että näitä ehdottamieni työpajojen aiheita käydään jo osittain nyt joissain kouluissa läpi työpaja menetelmin, hyvä niin. Helsingissä kuitenkin selvästikään ei tarpeeksi, kun kerran on aikaa sateenkaarityöpajalle.

Sukupuolidysforia on käsittäkseni aikamoisesti lähiaikoina yleistynyt (voin olla väärässäkin!). Joku voisi jopa sanoa, että se vaikuttaa jopa trendikkäältä. Tämä olisi todella kurjaa, sillä ne harvat, siis erittäin harvat, jotka aidosti kärsivät sukupuolidysforiasta ovat siten trendipellejen ympäröimänä.

En mene sen enempää translakiin, sillä ei sinänsä mielestäni ole ihmeellistä, että vihervasemmisto haluaa kaikille oikeuden vaihtaa sukupuolta sen mukaan kumman sukupuolen saunaan haluavat juuri tänä lauantaina mennä. Mutta kyllä vähän yllätti, että kokoomus sitten ilakoi siitä, että saivat läpi kirjauksen, että vuosittain voi vaikka valita kumman sukupuolen joulusaunaan menee.

Tuli myös tässä mieleen, että kun kerran kouluissa pyritään opettamaan suvaitsevaisuutta ja erilaisten ihmisten kunnioittamista, niin erittäin ristiriitaista on, että maan toiseksi suurinta puoluetta saa haukkua mielin määrin. Jopa oppikirjoissa haukutaan perussuomalaisia. En enää laske sormilla kuinka monta kertaa olen kuullut, että opettaja viitannut siihen miten muka PS vihaa tai on vihamielinen suomenruotsalaisia kohtaan tai, että PS on rasistinen puolue. Eivätkö nämä aikuiset opettajat lainkaan mieti, että noin 1/5 heidänkin luokkalaisista omaa perussuomalaisesti ajattelevan/ajattelevat vanhemman/t? Tai, että osa luokan nuorista itse ajattelevat perussuomalaisesti? Miksi vain joissain asioissa tuetaan nuorta, mutta sitten ”väärän ideologian” kohdalla heitetään lapsi susille ja aiheuttavan lisäksi häpeä heille?

Kasvaminen on jo tarpeeksi rankkaa ilman, että aikuiset tulevat kertomaan, että on olemassa noin 58,5 tai enemmän sukupuolia. Tai, että sukupuolta voi vaihtaa sormia näpsäyttämällä tai jotkut lailliset puolueet ovat kamalia. Keskitytään mielummin kouluissakin siihen, että ketään ei kiusata, oli hän sitten kuka tahansa; hetero valkoihoinen ydinvoimaa vastustava hipsteri tai vaikkapa perussuomalaisesti ajatteleva tummaihoinen, samasta sukupuolesta tykkäävä nörtti. Keskitytään kouluissa myös tietenkin siihen, että lapset ja nuoret saavat laadukasta opetusta. Inkluusio ja muut ongelmat saavat jäädä toiseen kirjoitukseen.

Annetaan lapsille ja nuorille tuki ja turva kasvaa. Annetaan harvinaisen sateenkaaren sijasta aurinkoa ja sen valoa kaikille lapsille ja nuorille.

Korttitalo nimeltä varhaiskasvatus Helsingissä.

Kyllä, Helsingissä varhaiskasvatuksen tilanne on kuin korttitalo (viittaus apulaispormestarin vertaukseen Ylen artikkelissa ”Helsinki rikkoo jo melkein lakia varhaiskasvatuksessa” 27.10.2021) joka jo heiluu odottaen romahtamista. Ja korttitalo on heilunut jo aika kauan, kotihoidontuen heikennys on saanut sen heilumaan vain entistä enemmän. Ja vaikka demareiden apulaispormestari valittelee tilannetta ym. artikkelissa ei hän ole syytön tähän nykyiseen kaaokseen.

Helsinki haluaa mahdollisimman monen pikkulapsen mahdollisimman varhain päiväkoteihin pois kotoa. Tämä johtuu siitä, että maahanmuuttajataustaisten lasten tulee integroitua paremmin. Ja tästä kärsivät siis myös ne kantasuomalaiset perheet, joiden mielestä taaperon paras paikka kasvaa ja kehittyä on sen oman rakkaan vanhemman kanssa kotona.

Helsinki ei kuitenkaan ole moneen vuoteen onnistunut saamaan päiväkoteihinsa koulutettuja lastenhoitajia tarpeeksi, varhaiskasvatuksen opettajista puhumattakaan.
Helsinki ei ole onnistunut tarjoamaan perheille paikkoja lähipäiväkoteihin, vaan moni perhe käyttää kohtuuttoman kauan arkisin aikaa lasten viemisiin ja hakemisiin.

Helsinki on pahasti epäonnistunut arvovalinnoissaan. Rahaa kun olisi, mutta arvovalinnat ovat mitä ovat.
Tosin ei sitä rahaa kohta enää ole kun kaikki veronmaksajat muuttavat Helsingistä pois ja tilalle muuttaa huonosti työllistäviä ja/tai matalapalkka-aloille työllistyviä maahanmuuttajia. Ne kun vaikuttavat olevan ainoa ryhmä, jota Helsinki haluaa houkutella tänne asumaan.

Parisen vuotta sitten lastenhoitajien palkkaa nostettiin reilulla 20 eurolla kuukaudessa (lastenhoitajat tienaavat noin 2100€/kk ennen veroja). Helsingissä kalliiden asumiskustannusten ja joukkoliikenteenlippujen jälkeen kun lastenhoitaja ostaa pakolliset ulkoiluvaatteet töihin niin ei siinä paljon käteen jää. Onko ihme, että esimerkiksi perheellinen lastenhoitaja mielummin menee muualle töihin; toiselle paikkakunnalle tai jopa toiselle alalle? Ei minun mielestäni.

Eikä se palkka aina ole kaikki kaikessa. Mutta kun on hyvin stressaava työ yhdistettynä siihen huonoon palkkaan, niin silloin houkutus on suuri lähteä. Helsingissä se stressitekijä on korkealla työntekijöillä; liian vähän koulutettuja kollegoja, ei sijaisia tarvittaessa, liian isoja päiväkoteja, liikaa kotimaisia kieliä osaamattomia perheitä…

”Maailman toimivin kaupunki”

Olen todella kyllästynyt lukemaan aina vaan uusia uutisia siitä miten kotikaupunkini on päättänyt taas tehdä idiottimaisuuksia! Oikein itseasiassa jännitän mitä hitsiä ne siellä seuraavaksi keksivät ja keitä aikovat kiusata seuraavaksi. Lähiaikoina on mm. ollut päätös kotihoitotuen Helsinki-lisän poistosta, snägäri-yrittäjien (grillikioskien) häätämiset ja Malmin kutoja-mummojen pois potkiminen. Aikaisemmin on jo ollut täysin älyttömiä päätöksiä mm. Keskuspuistoon rakentaminen sekä Malmin lentoaseman tuhoaminen ja siellä olevien ilmailuharrastajien ja yrittäjien päähän potkiminen.

Autoilijoitahan on kiusattu Helsingissä niin pitkään kun muistan. Autoilijoita kiusataan ihan valtakunnallisellakin tasolla törkeästi. Helsingissä pyöräilijöille suunnitellaan kalliita parkkeja keskustaan (jotka varmasti muuten kustannetaan autoilijoiden päänahasta) ja pienyrittäjiä poistetaan snägäreineen merellisen maiseman tieltä. Tässä hommassa ei ole sellaista järjellistä logiikkaa, jonka minä voisin hyväksyä. Helsingin kunnianhimoinen iskulause ”Maailman toimivin kaupunki” on aivan kamalan raivostuttava ja tekopyhä.

Maailman toimivin kaupunki ei ainakaan minun mielikuvani mukaan kiusaa yrittäjiä, lapsiperheitä ja autoilijoita. Maailman toimivin kaupunki haluaa säilyttää historiansa ja luontonsa, ei tuhota näitä. Maailman toimivin kaupunki omaa myös oman lentokentän. Maailman toimivin kaupunki ei halua rakentaa suuria päiväkoteja, koska se tietää, että lapset ja työntekijät voivat paremmin pienemmissä yksiköissä. Maailman toimivin kaupunki haluaa korjata sisäilmaongelmat tiloissaan alta aikayksikön, se ei harrasta parin vuoden paperinpyörittämistä. Se maailman toimivin kaupunki säilyttää myös tärkeät palvelut lähellä niitä tarvitsevia ihmisiä.

Maailman toimivin kaupungin ei pitäisi toimia kuten nousuhumalassa oleva lähiöpubin vakioasiakas heikkona hetkenä: tarjoa drinksuja koko pubille unohtaen sen, että huomiseksikin pitäisi rahat riittää. Rahaa ei maailman toimivin kaupunki lappaa laittomien ihmisten hyysäämiseen eikä maahanmuuttajajärjestöjen tukemiseen samalla kun mm. leipäjonoista ja kouluista leikataan rahaa.

Ei, ei, ei. Helsinki ei tätä menoa todellakaan ole kulkemassa kohti tavoitettaan ”maailman toimivin kaupunki”. Helsinki on valitettavasti menossa siihen aivan toiseen suuntaan. Monen polven stadilaisena tämä surettaa minua kovasti. Rakasta kotikaupunkiani tuhotaan pala kerrallaan!

Äänestä kuntavaaleissa keväällä. Vain äänestämällä voit olla mukana pelastamassa Helsingin. Jos olet samaa mieltä kuin minä yllä, on ainoa vaihtoehtosi vaaleissa äänestää Perussuomalaisia.

Stadi sähläilee skolesafkalla.

Stadi sähläilee skolesafkalla ja skidit perheineen kärsivät.

Koulut laitettiin kiinni 18.3. Helsinki sai aikaiseksi alkaa jakamaan etäkoululaisille ruokaa ”peräti jo” 27.4! (Toki kaikilla etäkoululaisillakin oli oikeus mennä kouluille lounastamaan, mutta se ei ollut tietenkään mikään aito mahdollisuus kenellekään, ainakaan jos lähipiirissä riskiryhmäläisiä.)

YLE:n mukaan Helsinki ei aio takautuvastikaan korvata perheille koululaisten lounaita. Ei vaikka jotkut muut kunnat ovat niin tehneet. Säästöjä olisi pitänyt jäädä ainakin miljoona euroa, mutta hupsista, eipäs jäänytkään. Säästöt nimittäin viskattiin jättimäisille ruokafirmoille ja mm. yksityiselle päivähoidolle.

Helsinkiläisille perheille lähetettiin ennen noutoruokailun aloittamista ilmoittautumislomake ruokailuun. Meillä ilmoitettiin samantien molemmat koululaiset hakemaan noutoruokaa lähikoululta. Saimme vahvistuksen, että ilmoittautuminen mennyt perille onnistuneesti. Ehdin jo iloita, että tämähän meni kätevästi… Mutta ei, myöhemmin sitten lähetettiin toinen lomake, joka mitätöi ensimmäisen ilmoittautumisen. Koska kaikki eivät ehtineet ensimmäiseen ilmoittautumiseen. Eli mitätöitiin oikea-aikaisesti ja korrektisti tehdyt ilmoittautumiset koska jotkut myöhästyivät. Jos ei ehtinyt siis reagoida tähän uuteen ilmottautumiseen ei lapsilla ollutkaan noutoruokaa nimellään odottamassa. Ihmeellistä sähläilyä! Normaali järkihän sanoo, että myöhästyneille olisi voitu vaan avata uusi ilmoittautuminen.

Olen yrittänyt selvitellä tätä sähläilyä, kuka on vastuussa, miksi näin tapahtui ja ”menikö oikein noin omasta mielestä”. Ensin otin yhteyttä Helsingin KASKO:n ruokapalveluasiantuntijaan, sillä hänen yhteystiedot olivat noutoruokatiedotteessa, jonka oppilaiden vanhemmat saivat. Maanantai-aamuna lähetettyyn viestiin sain ”jo” keskiviikkona vastauksen.

MINÄ:

”…huomasin, että on tullut jokin uusi ilmoittautuminen, joka ilmeisesti mitätöi ensimmäisen ilmoittautumisen. Miten tämä on mahdollista? Onko niin, että meidän lapsemme eivät saakaan nyt koulusta ruokaa vaikka olemme asiasta jo viikkoja sitten ilmoittaneet lomakkeen kautta ja saaneet varmistuksenkin asiasta?

Toivon tietenkin pikaista vastausta, jotta tiedän voivatko lapseni hakea koululta ruokaa. Ja suosittelen jatkoa varten, että tämänkaltainen epäselvyys ja venkslaaminen jätetään pois.”

Ruokapalveluasiantuntija:

”Hei,
nimellänne ei ole varattu aterioita 6.5.-13.5., mutta jokaiselle koululle on varattu ylimääräisiä aterioita. Voitte mennä myös 6.5. ruoan jaon loppupuolella paikalle, niin kauan kuin ylimääräisiä aterioita riittää koulu jakaa niitä niille jotka ovat myöhästyneet toisesta ilmoittautumisesta.”

MINÄ:

”Hei, eihän se näin voi mennä, että jos on ajoissa ja oikein ilmoittautunut, niin siellä keksitään, että laitetaankin uusi ilmoitus, joka mitätöi ensimmäisen ilmoittautumisen! Kuka tästä on vastuusta, että meidän korrektit ilmoittautumiset mitätöitiin ja nyt meidän lapsemme eivät saakaan ruokaa?”

Tämän jälkeen ei kuulunut vastausta, joten soitin tälle ruokapalveluasiantuntijalle. Hän ohjasi minut ottamaan yhteyttä Liisa Pohjolaiseen, toimialajohtajaan.

MINÄ:

”Hei! Olen maanantaista asti yrittänyt asiaa selvittää. Lopputulos on, että mitään ei ole tehtävissä, että lapsemme saisivat kouluruoan kuten olimme täysin korrektisti alun perin ohjeiden mukaan ilmoittaneet. Mikä ihme siinä on, että oikean, asianmukaisen ja ajoissa tehdyn ilmoituksen kouluruokailusta voitte noin vain mitätöidä? Ymmärrän hyvin, että avaatte uuden ilmoittautumisen heille, jotka myöhästyivät alkuperäisestä ilmoittautumisesta, se on ihan reilua tässä tilanteessa. MUTTA! Miksi ihmeessä mitätöitte jo tehdyt asianmukaiset ilmoittautumiset? Se ei todellakaan ole reilua. Itseasiassa tämä on törkeää.

On jo ihan tarpeeksi iso moka, että saitte vasta 27.4 alkaen kouluruoan noudon toimimaan Helsingissä vaikka lähes jokapuolella Suomea asia jo toimi aikaisemmin. Tämä on jo pohjanoteeraus Suomen pääkaupungin KASKOlta.”

Toimialajohtaja:

Hei

Pahoittelen tätä. Neuvona on ollut myös, että vanhemmat ottavat suoraan yhteyttä koulun rehtoriin, jos ilmoittautuminen on puuttunut tai myöhästynyt. Ilmoitan asiasta rehtorille.

Jokaisella koululla on ylimääräisiä annoksia, joten uskoisin, että ruoka-annokset järjestyvät.

”Uskoisin, että ruoka-annokset järjestyvät.” Usko on hieno asia, kuten toivokin, mutta ihan pelkän uskon varaan tällaista asiaa ei minun mielestäni tulisi perustaa.

MINÄ:

Nythän oli niin, että ilmoittautuminen EI ollut puuttunut tai myöhästynyt, vaan teidän toimesta korrekti ja oikea-aikainen ilmoittautuminen mitätöitiin. Kuten jo edellisessä viestissäni kysyin; Miksi tällainen menettely ja kuka tästä on vastuussa?

Tähän keskiviikkona 6.5 lähetettyyn viestiin en sitten ole saanut enää vastausta. Kukaan ei ilmeisesti ole vastuussa. Eikä kukaan tiedä miksi sähläilyä on tapahtunut. Itseasiassa minkäänlaista sähläilyä ei ole tapahtunutkaan. Tulee mieleen maamme hallitus…

 

Ihmettelen suuresti, että maamme pääkaupungin asiat voidaan hoitaa tällä tavalla! Tämähän olisi naurettavaa, ellei olisi surullisen totta.

Muissa kunnissa on koulujen sulkeuduttua lähes samantien alettu toteuttamaan etäkoululaisten ruokailua fiksusti. Monta eri fiksua tapaa; esimerkiksi Turussa kouluruokaa jaetaan kouluilta mukaan päivittäin (ruokailuun on ilmoittauduttava edellisenä arkipäivänä), Jyväksylässä ja mm. Kainuussa jaetaan ruokakasseja viikottain. Erittäin hienoa!

Tehtävä ei siis ole ollut mahdoton millään tavalla, köyhemmätkin kunnat ovat onnistuneet, miksi siis Helsinki ei onnistunut ja kuka tästä(kin) sähläilystä ottaa vastuun?

 

 

(Lapsemme ovat onneksi saaneet maittavat noutoruoat tästä sähläyksestä huolimatta. Ja ylistyskiitos kuuluu ihanalle henkilökunnalle Pihkapuiston koululla, jotka kohdanneet lapset ystävällisyydellä. Meidän lapsilla on kaikki hyvin, mutta jollekin toiselle lapselle se voi olla järkyttävän tärkeä asia, että aikuinen kysyy miten on mennyt ja osoittaa välittävän lapsesta!)

Suomalaista ruokaa lapsille!

Taannoin kirjoitin tekstin Kotimaisuus luomua tärkeämpää! Nyt palaan taas aiheeseen lasten ja nuorten ruoka päiväkodeissa ja kouluissa sillä Helsingin kaupungin valtuusto on päättänyt ruokailusta jotain aivan älyvapaata. Päättäjät Helsingissä (muista puolueista kuin Perussuomalaisista) ovat saaneet enemmistön taakseen ajatukselle ”puolitetaan lihan kulutus Helsingissä”. Tämä siis tarkoittaa, että jos tämä oikeasti vedetään läpi niin esim. päiväkodeissa ja kouluissa tarjotaan vielä nykyistäkin vähemmän liharuokia.

Tämän hetkinen tila on se, että päiväkodeissa ja kouluissa on yksi pakollinen kasvisruokapäivä viikossa. Jos nykyinen lihan kulutus siis puolitettaisi tarkottaisi se peräti kolmea pakollista kasvisruokapäivää viikossa. Kokemusasiantuntijana voin kertoa muuten, että jo nykyisellä menolla kasvisruokapäivät ovat eniten hävikkiä aiheuttavia. Eli lapset täyttävät vatsan sitten näkkileivällä. Onko kivaa hei?

Mutta jos nyt ei välitetä paskaakaan lapsista ja nuorista tai mitä he haluavat, Helsingissä ainakaan Vihreät, Vasemmisto, osa Demareista ja osa Kokoomuksesta eivät nimittäin välitä. Kun ei välitetä mistään muusta niin välitetään sitten siitä ilmastosta, sehän on niin trendikästäkin. Uskotaan joukkopsykoosissa, että jollain pikkuruisen Suomen pikkuruisilla valinnoilla on oikeasti mitään merkitystä yhtään mihinkään. Järkeä tulee käyttää; kierrättää ja kunnioittaa luontoa, mutta tällainen toiminta alkaa jo olla kulttimaista käyttäytymistä.

Minä välitän lapsista ja nuorista. Minä välitän Suomesta ja Suomen hyvinvoinnista. Haluan, että meillä fiksut lapset ja nuoret saavat suomalaista puhdasta ruokaa meidän omilta tiloilta. Haluan, että jatkossakin meillä on suomalaista ruokatuotantoa. Tällaisen ehdotuksen twiittasin tänään viitaten Helsingin valtuuston äänestykseen:

Voitaisi puolittaa mielummin ulkomaalaisten ainesosien osuus ruuissa ja satsata ruoan laatuun Helsingin kaupungin konsernin safkailussa. Lapset ja aikuiset kiittäisivät, toisin kuin tästä päätöksestä.

Suomalaista ruokaa lapsille ja nuorille! Suomalaista ruokaa niin ilmastokin kiittää lasten ja nuorten lisäksi. Suomikin kiittää.

Mielenterveys on pääasia!

Mikään ei ole hyvin jos pää ei voi hyvin. Moni mielenterveyshäiriö on hengenvaarallinen! Osa mielisairaista voivat olla itsensä lisäksi hengenvaarallisia muillekin kuin itselleen. Mielenterveysongelmia paljon seuranneena lähi- ja tuttavapiirissäni olen erittäin huolestunut siitä, että mielenterveysasiat eivät vieläkään vuonna 2019 ole kunnolla hoidossa Suomessa. Toki ei pakkosteriloida mm. skitsofreenikkoja kuten ennen vuotta 1970, mutta edelleen on liikaa pahoja puutteita mielenterveyden hoidossa resurssipulasta johtuen. Avohoitoa tarjotaan potilaille, jotka tarvitsevat kipeästi intensiivistä hoitoa, lääkkeitä tarjotaan vaikka terapiaa tarvitaan, hoitoon ei pääse vaikka olisi itsetuhoinen…

Olen mielenterveysasioista puhunut aikaisempien vaalien yhteydessä ja vaalien välilläkin, mm. Mieli kipsissä -Häpeä, Tabu ja Resurssipula kirjoitukseni sai hyvää palautetta aikoinaan. Mielestäni mielenterveys pitäisi olla kaikkien mielessä!

Mielenterveysasiat ovat minulle sydäntä lähellä monesta syystä. Vartuin seuraten kaksisuuntaista mielialanhäiriötä sairastavaa mummiani. Mummini oli minulle rakas, maailman paras mummi, mutta hän ja läheisensä kärsivät sairaudestaan kovasti monella tapaa. Olen seurannut lähipiirissäni olevien ihmisten masennustaipalia ja joutunut kuulemaan kahden tuttavani itsemurhista. Todennäköisesti suurin osa ihmisistä tuntee jonkun, joka kärsii mielenterveysongelmista.

Olen vakaasti sitä mieltä, että meillä ei ole varaa olla hoitamatta psyykkisesti sairaita ihmisiä kunnolla. Tiedämme hyvin, että mielenterveyshäiriöt työllistävät hoitamattomina monta eri viranomaista ja pahimmillaan pilaavat myös muiden kuin potilaan elämän. Paljon kalliimmaksi tulee siis hoitaa ongelmia vasemmalla kädellä (tarkoittaen tietenkin sanontaa, en mollaa tällä vasenkätisiä, heitä on minulla perhepiirissänikin!).

Ilmainen päivähoito? miten olisi laadukas päivähoito ensin?

Ilmainen päivähoito kaikille lapsille? Varhaiskasvatus pitäisi olla siis jonkinlainen perusoikeus? Mistä rahat tähän unelmaan revittäisiin? Mistä kaikki pätevät hoitajat saataisi kun ei niitä nytkään riitä kaikkialle? Mistä tilat?  Ja sitten sellainen pienen pieni, selvästi monelle hyvin vähäpätöinen kysymys, miten ihmeessä se ilmainen varhaiskasvatus ketään pelastaa jos/kun sen laatu on kaikkea muuta kuin hyvää?!

Ihan ensimmäiseksi tulee parantaa varhaiskasvatuksen laatua. Varmistamalla hyvät olosuhteet arkeen niin lapsille kuin heitä hoitaville ja kasvattaville ammattilaisillekin. Hoidetaan kaikki hemmetin kosteusvauriot, sisäilma-ongelmat sun muut pois päiväjärjestyksestä. Hoidetaan tarkoituksenmukaiset tilat, jossa voi järjestää laadukasta ja turvallista varhaiskasvatusta, luulisi tämän olevan itsestäänselvää, vaan ei ole. Hoitajien suuri vaihtuvuus ei ole hyväksi lapsille eikä työyhteisöille, miten auttaa hoitajia jaksamaan työssä? Miten varmistaa, että sijaisia saadaan kun heitä tarvitaan, miten saada avustaja ryhmään, jossa erityislapsi tai -lapsia? Miten houkutella päteviä hoitajia kunnallisiin päiväkoteihin? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä! Ilman hyviä varhaiskasvattajia ei ole hyvää varhaiskasvatusta. Ilman mahdollisuuksia tehdä hyvää työtä ei varhaiskasvattaja vaan yksinkertaisesti voi sitä laatua työhön taikoa. 

Lapsella on oikeus olla hänestä välittävien aikuisten kanssa, kyllä. Lapsella on oikeus syliin ja huolenpitoon, kyllä. Lapsella on oikeus oppia, kyllä. Nämä oikeudet voi usein toteuttaa lapsen vanhempi tai vaikka isovanhempi kotihoidossa. Ei siihen varhaiskasvatusta päiväkodissa aina tarvita. Satsataan mielummin siihen, että ne lapset, joiden vanhemmat ovat töissä tai eivät esim. sairauden takia kykene hoitamaan itse lastaan täysipäiväisesti kotona, saavat laadukasta, turvallista ja kiireetöntä hoitoa päiväkodissa. Ei poisteta vanhempien vastuuta kasvatuksesta väkisin jo varhaisessa vaiheessa. Emme saa vähätellä kotivanhempien kykyjä! Kaikenlaiset pulinat siitä, että kotona kasvatetut lapset ovat epätasa-arvoisessa asemassa voisi jättää vähemmälle. Ne vanhemmat, jotka tarvitsevat apua, heidän pitää apua saada. Ne vanhemmat, jotka haluavat ja pystyvät kasvattamaan lapsensa kotona, heitä tulee kiittää ja kannustaa. Kotivanhempiin tulee uskoa ja luottaa eikä heidän tärkeää työtänsä väheksyä!

En ole siis ilmaisen päivähoidon puolesta. Sijoittaisin tosiaan ne rahat (jos niitä kerran niin paljon lojuu ylimääräisenä) kotivanhempien palveluihin, päivähoidon laadun parantamiseen ja mm. tilojen parantamiseen. Nämä asiat tulisi parantaa vaikka ei kovasti ylimääräistä rahaa olisikaan! Ilmainen päivähoito ei mielestäni ratkaise ongelmia tällä hetkellä.

(Perussuomalaiset Nuorethan otti kantaa (lue tästä) nyt alkuvuodesta kunnianpalautus kampanjassaan mm.  kotivanhempien puolesta, ja se saikin paljon positiivista palautetta kaiken ikäisiltä. Lukemisen arvoinen on myös jo 2012 tehty PS-Nuorten kannanotto ja Simon Elon kirjoitus (lue tästä).)

 

Yhden vanhemman perheessä ei arki ole edes voikukilla tanssimista.

Jos jollain perheellä arki on kuin ruusuilla tanssimista, niin yhden vanhemman perheessä se ei ole edes voikukilla tanssimista. Vanhemmuus on omien kokemuksieni mukaan kaikkea muuta kuin helppoa ihan ydinperheessä, miten haastavaa se onkaan kun ei ole toista aikuista arjessa auttamassa?

Helsingissä kaikista lapsiperheistä jopa noin 30% on yhden vanhemman perheitä. On erittäin tärkeää ottaa huomioon myös se 30% lapsiperheistä!

Yhden vanhemman perheet eivät automaattisesti elä missään kurjuudessa, osalla perheistä on vahva tukiverkosto ja kovapalkkainen työ. Silti on paljon heitä, jotka vain juuri ja juuri selviytyvät arjesta taloudellisesta ja/tai henkisesti. On perheitä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella, ja monet heistä ovat juuri yhden vanhemman perheitä. On perheitä, joissa erilaisia tilapäisiä kriisejä, on sairastumisia ja muita yllättäviä elämäntilanteita. Lapsiperheiden auttaminen on investointi tulevaisuuteen. Auttaminen nyt johtaa siihen, että meillä on hyvinvoivia aikuisia tulevaisuudessa, jotka syrjäytymisen sijasta päätyvät palkkatöihin. Ongelmien ennaltaehkäisy on paljon halvempaa kuin ongelmien hoito, väitän taas kerran.

Seuraavaksi vastailen muutamaan kysymykseen, jonka olen poiminut Pienperheyhdistyksen sivuilta. Olen itseasiassa menossa tänään keskustelemaan juuri pienperheyhdistyksen vaalitilaisuuteen, ja olen siitä erittäin innoissani!

1. Miten aion kuntapäättäjänä edistää yhden vanhemman perheiden arjen sujumista?

Ensinnäkin tulen pitämään meteliä yhden vanhemman perheiden puolesta. Yhden vanhemman perheessä eläviä (kuten myös erityislasten vanhempia) tulee kuulla lapsiperheitä koskevia päätöksiä tehtäessä. He ovat asiantuntijoita, joihin meidän pitäisi luottaa asioissa, joista emme itse tiedä tarpeeksi paljon. Lapsiperheiden kotipalvelua tulee kehittää, sen saatavuus saatava paremmaksi. Varhainen tuki on monelle perheille jopa elintärkeää. Ensi- ja turvakodit, lähiöasemat ja -olohuoneet, lapsiperheiden puolesta työtä tekevät järjestöt -näiden tärkeys ymmärrettävä ja niiden tekemää työtä ja yhteistyötä kunnan kanssa arvostettava ja tuettava.

2. Millaisia ratkaisulla edistäisit kaikkien lasten mahdollisuutta harrastuksiin?

Kouluilla voisi mielestäni enemmän järjestää erilaisia harrastuksia iltapäivisin/iltaisin. Koulut vuokraavat tilojaan jo toki, mutta vielä voisi enemmän hyödyntää tiloja kouluissa. Oma koulu kun on koululaiselle tutun matkan päässä, se ei vaadi vanhemmilta autoa kyydittää edestakaisin ja lapsi voi harrastukseen kulkea itsenäisesti. Järjestöt, jotka järjestävät harrastuksia lapsille koululla saisivat tukea kunnalta, joten harrastusmaksut eivät tulisi korkeiksi.

Kunnan tulee tukea pienten koululaisten iltapäiväkerhoja ja pitää huoli siitä, että kaikille halukkaille pienille koululaisille löytyy iltapäiväkerho helpon matkan päästä koulusta tai kodista.

 

3. Miten aion edistää lasten päivähoidon joustavuutta?

Kunnalliset päiväkodit ovat tällä hetkellä vanhempien tarpeen mukaan auki jopa 6.15 alkaen, kello 17.30 asti. Vuoropäiväkoteja on Helsingissä 6 (nämä ovat auki 24h vuorokaudessa), päiväkoteja, jotka auki kello 22 asti on Helsingissä 4 kappaletta. Kaikille lapsille, jotka tarvitsevat vuoropäivähoitoa, pitää löytyä paikka vuoropäiväkodista. Mikäli paikkoja liian vähän, tulee vuoropäiväkoteja lisätä.

4. Miten aion edistää lähipalvelujen saatavuutta?

Nykyiset terveyskeskukset/asemat säilytettävä. On tärkeää, että lapsiperheet, etenkin he, joilla ei ole autoa, pääsevät kätevästi kulkemaan esimerkiksi neuvoloihin. Lapsettomat autonomistajat eivät todennäköisesti pysty käsittämään kuinka haastava reissu edes 20 minuutin kävelymatka neuvolaan voi olla 3 alle kouluikäisen kanssa tai edes vaan yhden vauvan kanssa. Siinä kyllä vanhemman kainalot kostuu kiitettävästi etenkin talvisin kun kävelyteiden kunnosta ei ole huolehdittu.

 

5. Mitä keinoja, palveluja suunniteltaessa, olisi ottaa paremmin huomioon kuntalaiset, joilla ei ole autoa, joilla on useita alle kouluikäisiä ja/tai erityistarpeisia lapsia?

Joukkoliikenne on jo maksutonta lastenvaunuilla/rattailla ja esimerkiksi pyörätuolilla matkustaville. Tätä hienoa etuutta en poistaisi. Joukobussit, jota meidän lapset kustuvat minibusseiksi, ovat loistavan kätevä tapa kaikenikäisille liikkua lähialueen palvelujen äärelle, niiden säilyvyys tulee turvata ja tietoutta niistä lisätä.

On myös tärkeää talvisin pitää kävelytiet kunnossa. On todella vaikeaa liikkua edes lähikauppaan pienten lasten kanssa talvisin, jos tiet eivät ole aurattu.

6. Mitä aion tehdä, että lain mukaista kotipalvelua on saatavissa?

Itse sain kunnan varhaisen tuen kautta lastenhoitoapua vuonna 2013 sytostaattihoitojeni aikana. Ihana Kirsi-täti tuli kolme kertaa kesän aikana viemään kaksi vanhinta lasta ulkoilemaan ja minä sain ”sytokrapulassani” nukkua vastasyntyneen kanssa miehen ollessa töissä. Se oli todella tärkeä apu niin minulle kuin lapsillekin. Ilman lapsiperheiden kotipalvelua olisi aivan varmasti rikkinäisiä vanhempia ja lapsia enemmän.  On pakko saada päättäjät näkemään, että ennaltaehkäisy on halvempaa kuin korjaaminen! Kaikki tarvitsevat perheet eivät kotipalvelua saa, siihen on tultava muutos. Henkilökuntaa selvästi palkattava lisää kun työmäärä liian suuri.  Myös palveluseteitä yksityisiin palveluihin annettava avokäteisesti, eikä säästeliäästi silloin kuin perheessä todellinen kriisi päällä.