Korttitalo nimeltä varhaiskasvatus Helsingissä.

Kyllä, Helsingissä varhaiskasvatuksen tilanne on kuin korttitalo (viittaus apulaispormestarin vertaukseen Ylen artikkelissa ”Helsinki rikkoo jo melkein lakia varhaiskasvatuksessa” 27.10.2021) joka jo heiluu odottaen romahtamista. Ja korttitalo on heilunut jo aika kauan, kotihoidontuen heikennys on saanut sen heilumaan vain entistä enemmän. Ja vaikka demareiden apulaispormestari valittelee tilannetta ym. artikkelissa ei hän ole syytön tähän nykyiseen kaaokseen.

Helsinki haluaa mahdollisimman monen pikkulapsen mahdollisimman varhain päiväkoteihin pois kotoa. Tämä johtuu siitä, että maahanmuuttajataustaisten lasten tulee integroitua paremmin. Ja tästä kärsivät siis myös ne kantasuomalaiset perheet, joiden mielestä taaperon paras paikka kasvaa ja kehittyä on sen oman rakkaan vanhemman kanssa kotona.

Helsinki ei kuitenkaan ole moneen vuoteen onnistunut saamaan päiväkoteihinsa koulutettuja lastenhoitajia tarpeeksi, varhaiskasvatuksen opettajista puhumattakaan.
Helsinki ei ole onnistunut tarjoamaan perheille paikkoja lähipäiväkoteihin, vaan moni perhe käyttää kohtuuttoman kauan arkisin aikaa lasten viemisiin ja hakemisiin.

Helsinki on pahasti epäonnistunut arvovalinnoissaan. Rahaa kun olisi, mutta arvovalinnat ovat mitä ovat.
Tosin ei sitä rahaa kohta enää ole kun kaikki veronmaksajat muuttavat Helsingistä pois ja tilalle muuttaa huonosti työllistäviä ja/tai matalapalkka-aloille työllistyviä maahanmuuttajia. Ne kun vaikuttavat olevan ainoa ryhmä, jota Helsinki haluaa houkutella tänne asumaan.

Parisen vuotta sitten lastenhoitajien palkkaa nostettiin reilulla 20 eurolla kuukaudessa (lastenhoitajat tienaavat noin 2100€/kk ennen veroja). Helsingissä kalliiden asumiskustannusten ja joukkoliikenteenlippujen jälkeen kun lastenhoitaja ostaa pakolliset ulkoiluvaatteet töihin niin ei siinä paljon käteen jää. Onko ihme, että esimerkiksi perheellinen lastenhoitaja mielummin menee muualle töihin; toiselle paikkakunnalle tai jopa toiselle alalle? Ei minun mielestäni.

Eikä se palkka aina ole kaikki kaikessa. Mutta kun on hyvin stressaava työ yhdistettynä siihen huonoon palkkaan, niin silloin houkutus on suuri lähteä. Helsingissä se stressitekijä on korkealla työntekijöillä; liian vähän koulutettuja kollegoja, ei sijaisia tarvittaessa, liian isoja päiväkoteja, liikaa kotimaisia kieliä osaamattomia perheitä…

Purra puheenjohtajaksi!

On varmasti monelle itsestäänselvää, että kannatan esimiestäni Riikka Purraa perussuomalaisen puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi. Ajattelin kuitenkin avata syitä miksi kannatan Riikkaa. Se, että Riikka sattuu olemaan esimieheni ei nimittäin itsessään ole syy. Se, että olen saanut kahden vuoden ajan seurata Riikkaa aika läheltä on antanut minulle mahdollisuuden nähdä omin silmin kaikki ne syyt miksi juuri Riikka olisi puolueen johtajana loistava. Tässä muutama syistä miksi minä kannatan Riikka Purraa puheenjohtajaksi:

• Riikan laaja osaaminen. Riikalla on kovaa osaamista talousasioista ja maahanmuuttoon liittyvistä ilmiöistä ja asioista. Nämä ovat varmasti kaikille tulleet selväksi. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä ole sisäistäneet miten laajasti eri aiheista Riikka on ottanut kantaa mm. täysistunnoissa ja kirjallisissa kysymyksissä (listausta kirjoituksen lopussa!). Hallintovaliokunnan puheenjohtajana Riikalta vaaditaan myös terävää ja monipuolista osaamista sekä perehtymistä mm. Suomen sisäiseen turvallisuuteen ja kuntien asioihin. Riikka on myös Pohjoismaiden Neuvoston jäsen ja omaa siten myös tietämystä Pohjoismaiden politiikasta sekä hyvät yhteydet pohjoismaalaisten yhteistyötahojemme kanssa. Monipuolista politikkoa tarvitsemme puolueemme johtoon!

• Riikan linja on selvä ja tiedossa. Riikka on ollut kirjoittamassa puolueemme poliittisia ohjelmia. Hänen linja on siis puolueen ohjelmiin tutustuneille hyvin tiedossa ja linja on luotettavan tuttu.

• Riikalla on kokemusta. Riikka on toiminut nyt kaksi vuotta ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Hän on seurannut erittäin läheltä mitä tarkalleen on puolueemme johtaminen. Hän on sijaistanut nykyistä puheenjohtajaamme useasti ja erittäin onnistuneesti. Ennen varapuheenjohtajuutta Riikka toimi puolueemme poliittisena suunnittelijana, joten hänellä jos jollain on tiukasti hallussa puolueemme linjaukset ja kirjaukset. Hän on myös toiminut mm. valtuustoryhmän puheenjohtajana.

• Riikka on varma ja edustava esiintyjä. On hyvin helppo todeta, että Riikka on hyvä esiintymään, erittäin hyvä keulakuva puolueellemme. Hän on sanavalmis ja terävä väittelyissä sekä haastatteluissa loistava ja tarkka. Hän on kiertänyt puolueen kenttää isoista kaupungeista pieniin kyliin niin monta kilometriä, että samoilla kilometreillä pääsisi helposti Afrikkaan ja takaisin (mutta onhan se Suomen kiertäminen hauskempaa, eikö!). Turuilla ja toreilla esiintyminen pienen tai suuren yleisön edessä todistettavasti siis onnistuu kiitettävästi Riikalta.

• Riikalla on älyä JA tunneälyä. Riikka on analyyttinen, lukenut ja nopeaälyinen. Tämän voisi sanoa monesta meidän politikoista, mutta Riikalla on näiden ominaisuuksien lisäksi tunneälyä. Tunneälyä ei saa lukemalla. Puolueemme koostuu ihmisistä, joten inhimillisyys on mielestäni johtajalla todella tärkeä ominaisuus. Joku voisi sanoa, että empaattisuus tekee heikoksi, mutta niinhän se ei ole, vaan täysin päinvastoin. Suurta vahvuutta on osata käyttää älyään ja tunneälyään kuten Riikka tekee. Riikka on vahva politikko juuri mielestäni tästä syystä.

• Riikka on hyvä johtaja ja esimies. Riikka kunnioittaa muita ja kiireessäkin kiittää tekijöitä. Hän osaa delegoida ja antaa muille vastuuta pitäen kuitenkin hyvin monetkin langat käsissään ilman, että langoista syntyy solmupallo. Riikalla ei ole diktaattorin eikä poliittisen pyrkyrin elkeitä.

• Riikalla on elämänkokemusta. Minä ainakin arvostan poliittisessa johtajassa sitä, että hän on kokenut elämässä muutakin kuin kouluja ja poliittisia posteja. Riikkaan voi monenlaiset ihmiset samaistua ja se on tärkeä ominaisuus puolueen puheenjohtajalla.

• Riikka on luova. Riikka ei ole kangistunut kabinetteihin eikä rutiineihin rengastettu. Hän on luova ongelmanratkaisija ja idearikas. Hän on nuorekas, raikas ja energinen – juuri sitä, mitä puolueemme tarvitsee.

Tässä esimerkkejä Riikan kirjallisista kysymyksen aiheista:

Kirjallinen kysymys vankiloiden väkivallasta ja henkilöstöresurssivajeesta

Kirjallinen kysymys korkeakoulujen aloituspaikoista Uudellamaalla

Kirjallinen kysymys psykoterapiatietojen siirtämisestä Kantaan

Kirjallinen kysymys ME/CFS-taudin hoidosta ja taudista kärsivien asemasta

Suomessa

Kirjallinen kysymys hoitoalan opiskelijoiden työharjoittelusta

Kirjallinen kysymys al-Holin leiriltä Suomeen tuoduista aikuisista

Kirjallinen kysymys rituaaliteurastuksen kieltämisestä Suomessa

Kirjallinen kysymys lastensuojelulainsäädännön uudistustarpeesta

Kiitos vaalikampanjasta!

Vaalikampanja on päättynyt. Huomenna jännitetään.

Tämä vaalikampanja on ollut monella tapaa hyvin erilainen kuin aikaisemmat. Vaalikampanjaa varjostivat koronarajoitukset mutta niitäkin enemmän henkilökohtaisesti elämäni rankin puoli vuotta.

Alkuvuonna käsittelin vielä surua rakkaan serkun yllättävän joulukuisen poismenon johdosta. Olin silti suunnitellut kaikenlaista kampanjaani. Kohtalo, ylempi taho tai jokin muu päätti, että ne suunnitelmat ei saisi toteutua.

Maaliskuun alussa rakas äitini sai yllättäen syöpädiagnoosin. Rintasyöpä oli levinnyt laajasti eikä mitään ollut tehtävissä. Maailman paras Äiti nukkui pois huhtikuun 10.päivä, kolme päivää yli 70-vuotiaana.

Olen saanut paljon, paljon tukea läheisiltäni ja ystäviltäni. Esimiehenikin on kaikessa ollut uskomattoman ymmärtäväinen ja tukeva.

Yksin tästä olisi ollut vaikeaa, lähes varmasti mahdotonta, selvitä normaaliin arkeen. Meillä on kaikilla järjetön ikävä edelleen äitiä/mummia, mutta yhdessä me kuljemme surumme ja ikävämme kanssa eteenpäin.

Äiti ei aina kanssani ollut kaikesta samaa mieltä poliittisesti. Tärkeimmät arvot me silti jaoimme. Vanhempani ovat aina tukeneet ja kannustaneet minua politiikassa ja sen ulkopuolella. Kiitos siis ensisijaisesti kuuluu vanhemmilleni; Isälle Lauttasaareen ja Äidille sinne taivaaseen.

Kiitoksen haluan myös esittää ihan jokaiselle, joka auttanut tavalla tai toisella kaiken surun ja järkytyksen keskellä. Erityiskiitos perheelleni ja siskoilleni.

Haluan myös esittää sydämelliset kiitokseni kaikille, jotka ilmoittaneet, että ovat äänestäneet minua tai aikovat huomenna äänestää minua. Olen nöyrästi kiitollinen. On käsittämättömän upeaa, että minuun luotetaan niin paljon, että annetaan se ainoa kallisarvoinen ääni juuri minulle. Lupaan, että kuuntelen ja kuulen teitä äänestäjiä myös vaalien jälkeen.

Minulla on ollut pieni, mutta sisukas tukijoukko. He koostuvat ihmisistä ympäri Suomen. Mun tukijoukko on minulle erittäin rakas ja kaikesta heidän tuesta olen ikuisesti kiitollinen.

Kiittää haluan myös Helsingin vaalityöryhmää ja upeaa vaalipäällikköä Jarmo Ketoa sekä vaalityöntekijä Antti Ruonalaa. Yhteishenki ja tekeminen on ollut mahtavaa, siitäkin huolimatta, että koronarajoitukset ovat vaatineet luovuutta ja uutta ajattelua kaikkeen.

Puoluejohto on tukenut alkumetreistä viimeisiin sentteihin. Väsymättömästi, kärsivällisesti pitkiä päiviä. Puoluetoimiston taustatyypit ovat kuin tontut joulun alla ahkeroineet. Suuri kiitos.

Kiitos jo etukäteen jokaisesta äänestä, jonka tulen saamaan. Sydämellinen kiitos kaikesta tuesta kampanjan tiimoilta ja sen ulkopuolella.

Rakennetaan Stadia fiksusti!

Kuten seuraajani tietävät, olen usein ja paljon ottanut kantaa huonoon sisäilmaan. On siis luonnollista jo senkin takia, että otan kantaa fiksun rakentamisen puolesta.

Sitoudun vastuullista rakentamista -kampanjaan.

Tullessani valituksi, lupaan edistää seuraavia asioita:

Sosiaalinen vastuu julkisessa rakentamisessa

1. Työehtosopimuksia, työlainsäädäntöä ja työturvallisuusmääräyksiä on noudatettava kuntien ja kaupunkien työmailla. Jokaisella on oikeus tasa-arvoiseen, turvalliseen ja oikeudenmukaiseen työpaikkaan. Rakennuttajan ja pääurakoitsijan on kannettava vastuunsa työmaan turvallisuudesta.
2. Kuntien ja kaupunkien rakennushankkeissa on työllistettävä talousalueen vaikeasti työllistyviä rakentamisen ammattilaisia, mm. vastavalmistuneita ja ikääntyneitä rakentajia.
3. Työehtojen noudattamisen valvonta on mahdollistettava rajaamalla alihankintaketjutus kilpailutuksen yhteydessä yhteen portaaseen. Pitkä alihankintaketju mahdollistaa palkkadumppauksen ja työntekijöiden hyväksikäytön ja syrjii rehellisiä kotimaisia yrityksiä.

Terveellinen ja ekologinen julkinen rakentaminen

1. Julkisten rakennusten energiatehokkuutta ja taloudellisuutta on edistettävä rakentamisessa, sekä uudishankkeissa että korjausrakentamisessa.
2. Verovaroilla toteutettavan rakentamisen tulee tuottaa turvallisia ja terveellisiä julkisia rakennuksia. Vanhojen virheiden korjaamista on jatkettava mm. homekorjausten muodossa.
3. Laadukkaan ja vastuullisen rakentamisen tulevaisuus on varmistettava tasokkaalla ja riittävällä rakentamisen alan koulutuksella, joka varmistaa alan osaajien riittävyyden työmarkkinoilla.

Rakentamisessa, kuten kaikessa muussakin, pätee sääntö: Ongelmien ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi kuin ongelmien korjaaminen. Fiksu rakentaminen on terveysteko ja ilmastoteko.

Rakentamisessa tulee myös ottaa huomioon, että luontoa tai/ja historiallisia paikkoja ei tuhota. Esimerkiksi Keskuspuistoa tai Malmin lentoasemaa ei tietenkään pidä tuhota. Helsingin ei tarvitse olla miljoonakaupunki hinnalla millä hyvänsä.

Lastensuojelu kuntoon, meidän kaikkien takia!

Lastensuojeluilmoitusten määrät ovat kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Kuten kansanedustaja Lulu Ranne eilen totesi Eduskunnan kyselytunnilla: ”Luvut kertovat siitä, että kunnat ovat epäonnistuneet ennalta ehkäisevissä palveluissa.”. Vuonna 2019 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna lähes 19 000 alle 20-vuotiasta. Samana vuonna lastensuojelun avohuollon toimenpiteissä oli yli 52 000 lasta.

Lastensuojelussa on liian vähän resursseja. Aivan liian monta asiakasta per työntekijä. Eivät auta kauniit puheet lapsistrategioissa, eivät hienot kannanotot lasten oikeuksien päivänä, eikä kyllä yhtään auta sekään, että perus- ja perhepalveluministeri sekä sisäministeri kiittävät tärkeästä kysymyksestä kyselytunnilla. Hallituksen ennätyssuuri avustaja-armeija tuhlailee veronmaksajien rahoja törkeästi ja EU-pakettiin viskataan rahoja kylmästi lahkojäsenen tapaista mantraa hokien luottamuspääomasta. Voi kuinka nopeasti voisi esimerkiksi näistä repiä fyrkkaa suoraan lastensuojeluun!

Pelkkä raha itsessään ei silti maagisesti muuta tilannetta paremmaksi. Tarvitaan lisää pätevää henkilökuntaa, joka ei pala loppuun valtavan työvuoren alle. Heidän ei saa antaa palaa loppuun, sillä meillä ei ole varaa menettää heitä. Alalle pitää saada houkuteltua ihmisiä ja heidät pitää saada pysymään alalla, ihan sama perusongelma kuin hoito-alallakin.

Hoitajien kohdalla yritetty nyt keventää työmäärää hoito-apulaisilla ja vastaavilla. Usealta hoitajalta, etenkin vanhuspuolelta, olen kuitenkin kuullut, että se, että siellä joku nyt nostaa pyykit ja täyttää tiskikoneen usealla eri osastolla työpäivänsä aikana, ei juurikaan ole vaikutusta ollut hoitajien työmäärään. Lastensuojelussa ei oikein voi yrittää keventää ”sossutätien/setien” työmäärää sillä, että heille palkataan lastensuojelu-apulaiset.

Panostamalla varhaiseen tukeen ja muuhun ennaltaehkäisevään työhön voitaisi todennäköisesti keventää työtaakkaa lastensuojelun työntekijöiltä nopeammalla aikataululla kuin mitä työntekijöiden määrän lisääminen vaatii. Ennaltaehkäisevä työ ei silti poista tarvetta lisätä resursseja kaikkeen lastensuojelutyöhön.

Kuka tahansa meistä lapsiperheellisisistä voi tarvita joskus apua ja sitä apua on tärkeä saada oikeanlaisesti, oikea-aikaisesti ja matallalla kynnyksellä. Ei tarvitse olla päihdeperhe tai muu ongelmaperhe. Esimerkki omasta elämästäni: Vuonna 2013 olimme perheenä avun tarpeessa vastasyntyneen, 2-vuotiaan ja 6-vuotiaan kanssa. Minulla oli sinä kesänä rankat sytostaattihoidot meneillään rintasyöpään. Meillä oli ihana tukiverkosto sukulaisista ja ystävistä. Kesällä siinä kuitenkin lasten isän ollessa töissä kaivattiin pientä ylimääräistä apua myös. Tuolloin piti itse osata ensinnäkin etsiä oikea taho auttamaan ja toisekseen piti vielä pystyä kunnolla perustelemaan miksi ihmeessä tarvitsimme apua jopa pari tuntia viikossa kolmen viikon välein kahdelle vanhimmalle lapselle kesän aikana. Saimme onneksi apua, ihana Kirsi-täti vei vanhimmat lapset leikkipuistoon pariksi tunniksi muutaman kerran jotta sain sytostaattien jälkeen nukkua vauvan kanssa rauhassa hetken. Apua saimme, mutta jälkeenpäin mietin, että avun saaminen tulisi olla helpompaa.

On jopa vähän nöyryyttävää huomata, että tarvitseekin apua vanhempana. Uskon, että moni vanhempi voi jakaa sen tunteen, että ei ole helppoa myöntää, että omien lasten hoidossa tarvitseekin apua syystä tai toisesta. Juuri siksi on tärkeää, että oikeanlaista apua saa matalalla kynnyksellä oikea-aikaisesti. Jos avun hakeminen viivästyy vaikeudesta johtuen tai avun saanti viivästyy resurssipulasta johtuen… no, tiedämme kaikki, että ongelmat kasvavat kuin lumipallo matkalla rinnettä alas. Kuinka monta huostaanottoa voitaisi välttää riittävillä ennaltaehkäisevillä toimilla, perheiden tukemisella, varhaisella tuella? Säästetään siis kaikilta; valtiolta ja kunnilta, rahaa ja satsataan siihen varhaiseen tukeen ja suurten ongelmien ennaltaehkäisyyn!

Lastensuojelussa on sitten myös surullisia puutteita lainsäädännöllisissä työkaluissa, etenkin päihdeongelmaisten lasten ja nuorten kanssa. Tässä ote kansanedustaja Riikka Purran kirjallisesta kysymyksestä (1/2021):

”Lastensuojelulaki ei tällä hetkellä riittävästi suojele alaikäistä, joilla on vakava päihdeongelma.
Lastensuojelu ei pysty tekemään riittävästi lasten ja nuorten eteen, koska lainsäädäntö joko suoraan estää tai ei mahdollista puuttumista alaikäisen päihdeongelmaan. Lastensuojelutyössä ei esimerkiksi ole keinoja estää huumeiden tuontia laitokseen. Alaikäinen päihdeongelmainen voi tuoda huumeita mukanaan laitokseen. Työntekijät lastensuojelulaitoksessa eivät voi riittävän perusteellisesti tutkia lasta ja tämän omaisuutta.
Alaikäisen liikkumista voi rajata, mutta ei riittävästi alaikäisen turvaamiseksi. Nykyinen lainsäädäntö estää sen, että alaikäisen luvaton lähtö pysäytettäisiin laitoksessa, vaikka tämä olisi lapsen suojelemista. Lastensuojelulaitoksen työntekijä ei voi myöskään ottaa nuorta kiinni esimerkiksi karkuretkeltä löydettäessä, vaikka lapsi on huostaanoton alaisena.
Yksinomaan Helsingissä tehdään vuositasolla noin 800—900 etsintäkuulutusta liittyen tapauksiin, jossa lastensuojelun huostaanottama nuori ei palaa sijoituspaikkaansa sovittuna aikana.
Nämä lapset ja nuoret joutuvat liian usein rikosten uhreiksi sekä myös tekevät itse rikoksia.”

On fakta, että ihan kaikkia maamme lapsia ei vaan voida pelastaa. Valitettavasti. Mutta minun on vaikea ymmärtää miksi ihmeessä me emme halua tehdä kaikkemme, jotta pelastettavissa olevat suomalaiset lapset pelastuu! Vuonna 2019 alaikäisiä oli noin 1 049 000. Meillä olisi erittäin suuri tarve, suorastaan huutava tarve, saada mahdollisimman moni heistä tulevaisuuden veronmaksajiksi. Lasten asiat eivät siis koske vain lapsiperheitä, vaan meitä kaikkia.

Ei Suomen passia palkinnoksi teinin raiskauksesta!

Eilen täysitunnossa käsiteltiin kansalaisaloitetta seksuaalirikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamisesta. Kansalaisaloite keräsi peräti 120 000 allekirjoitusta.

Kansanedustaja Riikka Purran (PS) puheesta otteita:

”Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneiden miesten raiskausrikollisuuden taso on 17-kertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden. ”

”Vaikka muuten kansalaisaloitteessa ehdotetut lakimuutokset eivät ole toteutettavissa, nousi aloitteen käsittelyn yhteydessä nopeasti esiin sellaisia toteutettavia sääntelymahdollisuuksia, joilla voimassa olevaa ulkomaalaislainsäädäntöä voitaisiin tarpeelliseksi katsottavalla tavalla kiristää.”

”Kolmanneksi vaadimme, että kansalaisuuslakia muutetaan siten, että vakavaan rikokseen syyllistyneet ulkomaalaiset eivät koskaan voi saada Suomen kansalaisuutta. Esimerkkiä voidaan ottaa Tanskasta, missä muun muassa seksuaalirikoksiin syyllistyneiltä ulkomaalaisilta on pysyvästi suljettu pois mahdollisuus saada kansalaisuus. Lainsäädännöllisiä keinoja reagoida ulkomaalaisten tekemiin rikoksiin olisi siis käytettävissä. Ongelmana on, ettei niitä haluta käyttää — mieluummin taas pöyristymisiä, nollatoleranssia ja typeriä veronmaksajan rahalla tuotettuja valistusvideoita.”

Kansanedustaja Mauri Peltokankaan (PS) puheesta:

”Suomalaiset saavat säännöllisin väliajoin lukea lehdistä toinen toistaan järkyttävämpiä uutisia Suomessa oleskeluluvalla tai ilman olevien henkilöiden tekemistä seksuaalirikoksista. Kun tänne vasemmalle katselee, niin tuntuu välillä ja kuulostaa siltä, että näiden henkilöiden tekemät rikokset kuuluvat ihmisoikeuksiin. Järkyttävää. Toteuttamiskelpoisia lainsäädännöllisiä keinoja reagoida ulkomaalaisten tekemiin rikoksiin olisi käytettävissä. Ongelmana on, ettei nykyinen hallitus ole halukas niitä käyttämään. Kultapojista halutaan pitää hyvää huolta.” 

…ja edustaja Mari Rantanen (PS).

”Ja tämä on kyllä yksi semmoinen asia, mitä pitäisi meidänkin täällä pohtia, että Suomen kansalaisuuden tulee olla palkinto siitä, että tänne kotoutuu ja että täällä ryhtyy rakentamaan yhteiskuntaa.”

En vain voi käsittää miten joku EI haluaisi kiristää ulkomaalaislansäädäntöä niin, että voitaisi paremmin ja kovemmin keinoin reagoida ulkomaalaisten tekemiin rikoksiin! Miksi ihmeessä kukaan haluaisi esimerkiksi irakilaista teinin raiskaajaa suojella? Sehän on selkeästi kaikkien kannalta parempi, että lainsäädäntö mahdollistaisi kovempia keinoja ja ainakin eväisi mahdollisuuden raiskaajalta saada kansalaisuus. Kansalaisuuden saaminen tulisi aina olla upea palkinto hyvästä integraatiosta, ei mikään toteamus, että henkilö on asunut maassa tietyn aikaa.

Suomen tulisi osoittaa lainsäädännöllään, että Suomessa on rikollisten kiintiö täysi. Meillä on täyttä, meillä on jo tarpeeksi rikollisia, kiitos. Meillä on tarpeeksi seksuaalirikollisia, tarpeeksi lähisuhdeväkivaltaa ja mm. todellakin aivan tarpeeksi lapsiin sekaantujia. ”Raiskaahan ne suomalaisetkin!” on niin klassinen argumentti, että vasta-argumentti siihen on jo yhtä klassinen: ”Meillä on tarpeeksi raiskaajia omasta takaa, miksi haalia muualta väkisin lisää?” Luulisi, ettei kukaan jaksa enää faktojen, tilastojen varjossa enää käyttää tuota argumenttia ”raiskaahan ne suomalaisetkin!”, mutta viimeksi eilen kuitenkin:

kansanedustaja Veronika Honkasalo (VAS):

”Seksuaalirikoksissa ei ole kyse maahanmuutosta — myös suomalaistaustaiset tekevät seksuaalirikoksia.”

…ja edustaja Tiina Elo (Vihr)

”Seksuaalirikoksia tekevät kaikenlaiset ihmiset taustaan katsomatta, ja myös uhriksi joutuu kaikenlaisia ihmisiä.”

…ja edustaja Kimmo Kiljunen (SDP)

”Kannattaa kuitenkin muistaa, että raiskausrikoksista, joita viime vuonna Suomessa tehtiin 1 056 kappaletta, 659 oli kantasuomalaisten tekemiä eli suomalaisten tekemiä — suhteessa enemmän luonnollisesti siihen määrään, mikä ulkomaalaistaustaista väestöä Suomessa on, eli heitä on huomattavasti enemmän tuossa joka tapauksessa, lähes kolmasosa kaikista, mutta olennaista on tunnistaa, että seksuaalirikoksiin syyllistyvät kaikki, ja ne ovat kaikki yhtä tuomittavia.” 

Suomen tulisi mielestäni aivan ehdottamasti osoittaa lainsäädännöllään, että maahanmuuttaja ei Suomen passia saa palkinnoksi esimerkiksi teinin hyväksikäytöstä. Tämä toive ei ole mitään utopiaa. Jos poliittista tahtoa olisi, tämä onnistuisi (ja niin onnistuisi moni muukin asia, joka pitäisi olla mielestäni itsestäänselvää). Suomen pitäisi onnistua osoittamaan ulkomaailmalle, että maahanmuuttajan täällä tulee ottaa esimerkkiä siitä enemmistöstä kunnon kansalaisista eikä siitä kusipäisestä vähemmistöstä, jossa on puolisonsa pahoinpitelijöitä ja pedofiilejä.

”Maailman toimivin kaupunki”

Olen todella kyllästynyt lukemaan aina vaan uusia uutisia siitä miten kotikaupunkini on päättänyt taas tehdä idiottimaisuuksia! Oikein itseasiassa jännitän mitä hitsiä ne siellä seuraavaksi keksivät ja keitä aikovat kiusata seuraavaksi. Lähiaikoina on mm. ollut päätös kotihoitotuen Helsinki-lisän poistosta, snägäri-yrittäjien (grillikioskien) häätämiset ja Malmin kutoja-mummojen pois potkiminen. Aikaisemmin on jo ollut täysin älyttömiä päätöksiä mm. Keskuspuistoon rakentaminen sekä Malmin lentoaseman tuhoaminen ja siellä olevien ilmailuharrastajien ja yrittäjien päähän potkiminen.

Autoilijoitahan on kiusattu Helsingissä niin pitkään kun muistan. Autoilijoita kiusataan ihan valtakunnallisellakin tasolla törkeästi. Helsingissä pyöräilijöille suunnitellaan kalliita parkkeja keskustaan (jotka varmasti muuten kustannetaan autoilijoiden päänahasta) ja pienyrittäjiä poistetaan snägäreineen merellisen maiseman tieltä. Tässä hommassa ei ole sellaista järjellistä logiikkaa, jonka minä voisin hyväksyä. Helsingin kunnianhimoinen iskulause ”Maailman toimivin kaupunki” on aivan kamalan raivostuttava ja tekopyhä.

Maailman toimivin kaupunki ei ainakaan minun mielikuvani mukaan kiusaa yrittäjiä, lapsiperheitä ja autoilijoita. Maailman toimivin kaupunki haluaa säilyttää historiansa ja luontonsa, ei tuhota näitä. Maailman toimivin kaupunki omaa myös oman lentokentän. Maailman toimivin kaupunki ei halua rakentaa suuria päiväkoteja, koska se tietää, että lapset ja työntekijät voivat paremmin pienemmissä yksiköissä. Maailman toimivin kaupunki haluaa korjata sisäilmaongelmat tiloissaan alta aikayksikön, se ei harrasta parin vuoden paperinpyörittämistä. Se maailman toimivin kaupunki säilyttää myös tärkeät palvelut lähellä niitä tarvitsevia ihmisiä.

Maailman toimivin kaupungin ei pitäisi toimia kuten nousuhumalassa oleva lähiöpubin vakioasiakas heikkona hetkenä: tarjoa drinksuja koko pubille unohtaen sen, että huomiseksikin pitäisi rahat riittää. Rahaa ei maailman toimivin kaupunki lappaa laittomien ihmisten hyysäämiseen eikä maahanmuuttajajärjestöjen tukemiseen samalla kun mm. leipäjonoista ja kouluista leikataan rahaa.

Ei, ei, ei. Helsinki ei tätä menoa todellakaan ole kulkemassa kohti tavoitettaan ”maailman toimivin kaupunki”. Helsinki on valitettavasti menossa siihen aivan toiseen suuntaan. Monen polven stadilaisena tämä surettaa minua kovasti. Rakasta kotikaupunkiani tuhotaan pala kerrallaan!

Äänestä kuntavaaleissa keväällä. Vain äänestämällä voit olla mukana pelastamassa Helsingin. Jos olet samaa mieltä kuin minä yllä, on ainoa vaihtoehtosi vaaleissa äänestää Perussuomalaisia.

Tavoitteena olla maailman paras maa lapselle.

On niin monta aihetta, mitä pitäisi käsitellä näin lasten oikeuksien viikolla. Suomessa on lapsilla toki hyvin kaikki asiat jos vertaa kehitysmaan lapsiin. Jos taas ei vertaa niin Suomella on paljon vielä parannettavaa jos halutaan olla maailman paras maa lapselle kasvaa (ja miksi ihmeessä me EI haluttaisi olla siinä paras?!)
Ongelmat:

• lapset halutaan hoitoon entistä aiemmin mutta kuitenkaan varhaiskasvatuksen laadulle ei tehdä mitään. Hienoja puheita vaan, mutta eihän alalle saada päteviä ihmisiä tarpeeksi niin kauan kun palkka on paska ja resurssit työssä vielä paskempia.
• sisäilmaongelmia vähätellään edelleen. Se, että edes uskotaan oireiluun on pitkä prosessi. Lapset kärsivät aivan liian kauan kunnes edes korjaukset viitsitään aloittaa.
• Helsinki-lisä on uhan alla koko ajan. Sitä ollaan vuosien aikana poistettu ja nyt taas vielä. Maamme kalliimmassa kaupungissa. Kaupungissa, jossa vaikeiten saada päiväkotipaikka läheltä kotia. Kaupungista, jossa paljon ongelmia varhaiskasvatuksen laadun kanssa. Ei todellakaan lapsiystävällistä!
• Suomi on hienosti päässyt vihdoin pisteeseen, että otetaan rohkeasti kantaa tyttöjen silpomisiin. Kuitenkaan rohkeutta ei kaikilta löydy suojelemaan pieniä poikia silpomisilta.
• Kiusaamiseen ja väkivaltaan kouluissa tulee puuttua nykyistä kovemmin keinoin. Aloittaen siitä, että aikuisilla tulee olla rohkeus ja oikeus puuttua tilanteisiin vaikka vaarana olisi esim. rasistileima.
• Varhaista tukea lapsiperheille tulisi kehittää ja siihen satsata nykyistä enemmän.
• Emme myöskään kiellä Suomessa pienten lasten pakottamista uskonnollisiin vaatetuksiin.
• ja mitä vielä, no vaikka mitä, eikö niin? Kerro sinä!

Paljon, paljon on vielä korjattavaa Suomessa. Jos lapsilla ei ole asiat hyvin, niin on aika varma, että tulevaisuus ei ole hyvä. Tai ainakin se on varmaa, että ongelmien ratkaisu on kalliimpaa myöhemmin kuin aikaisin.

Saamarin tissivako.

Tämä saamarin sannamarin-tissivako juttu on mennyt ihan uskomattomiin sfääreihin. Ennen järkevinä pitämäni kaveritkin lähteneet mukaan vouhotukseen ottamalla kuvia tissivaoistaan. Osoittaakseen mitä? Että ovat NAISVIHAA vastaan ja Marinin puolella. Syvä huokaus tähän.

Onnistunut temppu Marinilta saada puheet pois oikeista asioista kun osaaminen ei ehkä riitäkään muuhun kuin naistenlehdissä poseeraamiseen. Siltä ainakin vahvasti vaikuttaa. Haluan olla tässä väärässä.

Näin naisena olen vihainen. Juuri tuollainen käytös vahvistaa sitä inhottavaa ja idioottimaista ennakkoluuloa, että nuori kaunis nainen ei voi olla pätevä. Minua ”sivistyneemmät feministit” hurraavat Marinille koska tissivako ja koska ihanan erilainen perhetausta, kauniita asuja sekä siitä syystä, että Marin pitää kotinsa siivoamisesta. Eivät hurraa siksi, että tämä nuori nainen olisi uskaltanut puolustaa Suomea EU:n elvytyspakettineuvotteluissa. Eivät siksi, että hän olisi johtanut maata pandemian aikana uskottavasti ja avoimesti. Eivät siksi, että hän olisi onnistunut pandemiassa huolehtimaan Suomesta ja mm. sen yrityksistä. Eivät siksi, että hän esiintyisi televisioväittelyissä vahvasti. Eivät he tietenkään voi, sillä mm. näitä edellä mainittuja asioita Marin ei ole tehnyt.

Pääministeriämme kehutaan maailmalla koska hän on nätti nuori nainen. Miksi ihmeessä kukaan poliitikko haluaisi olla ylpeä siitä, että keskitytään kehuissa ulkonäköön, ikään ja sukupuoleen niiden tekojen sijasta?

Jos meillä olisi nuori komea mies pääministerinä, jonka ainoat todelliset ylpeydenaiheet olisivat seksikkäästi poseeraaminen lehdissä ja somessa pandemian keskellä… no, saisiko hän yhtä paljon sympatiapisteitä?

Minulla on kaunis ja fiksu tytär. Haluan hänen kokevan, että täällä fiksuudella saa näkyvyyttä, ja älykkyydellä, hyvillä teoilla ja käytöksellä on merkitystä, ei ulkonäöllä. Haluaisin hänen ja muiden tyttöjen näkevän, että myös nätti nuori nainen osaa johtaa, kykenee puolustamaan omia näkemyksiään ilman kiukkuilua ja loukkaantumista, uskaltaa esiintyä poliittisessa väittelyssä suorassa lähetyksessä sekä esiintyä pääministerinä kunnioittavasti myös oppositiota kohtaan.

Schh, pelottavat persut!

Olen vihainen, surullinen ja erittäin turhautunut! Ei, nyt ei ole kyse budjetin pelottavasta alijäämästä eikä edes EU:n Ursula van der Leyenin kauheista visioista (vaikka nekin herättävät erittäin vahvoja tunteita!). Nyt on kyse yksinkertaisesti sananvapaudesta ruohonjuuritasolla.

Miten on mahdollista, että Suomessa, vuonna 2020, ihminen joutuu pelkäämään menettävänsä työpaikkansa jos ilmaisee poliittisia mielipiteitään?! Miten on mahdollista, että demokraattisessa länsimaassa, joka ollut itsenäinen yli 100 vuotta, jotkut joutuvat poistamaan sosiaalisen median tilejään koska elinkeinonsa on vaarassa ”väärien” mielipiteiden takia?!

Tämä ei tietenkään ole mikään uunituore dilemma. Ongelma on kuitenkin kasvamassa kuin teini kesäloman aikana; salakavalan nopeasti.

Perussuomalaiset vaikuttaa olevan niin pelottava joukko, että on joidenkin mielestä sen varjolla pakko rajoittaa sananvapautta. Ettei vaan asiallisesti ja älykkäästi itseään ilmaisevat ruohonjuuritasollakaan olevat kriittiset äänet pääsisi kuuluviin. Tapauksia on monen monta ja usein niitä yhdistää se, että hiljaisesti ihminen joutuu hyväksymään tilanteen, työpaikan menettäminen kun on tarpeeksi suuri peloite.

Miten ihminen voi kampanjoida kuntavaaliehdokkuuttaan jos ei saa ilmaista poliittisia mielipiteitä julkisesti? Näin minulta kysyi eräs julkisella puolella työskentelevä, joka ei enää saa jatkaa asiallista kirjoittelua. Erittäin hyvä kysymys mielestäni. Väkisin sitä miettii saisiko hän kirjoitella jos olisi samaa mieltä asioista pomonsa kanssa?

Olen esimerkiksi Twitterissä nostanut esille teinini koulun välillä aika jännät linjaukset. Eräs opettaja haukkuu jatkuvasti erästä demokraattisesti valittua presidenttiä oppilailleen, mm. kertoo totuutena, että mellakat Malmössä eivät johdu maahanmuutosta, äidinkielen kirjassa haukutaan Perussuomalaisia ja rehtori yritti järjestää koko koululle tapahtuman, jossa Vihreiden nuorten aktiivi olisi puhunut oppilaille tunnin verran. Minua ei haittaisi pätkääkään, jos opettajat ja rehtori lapseni koulussa vapaa-ajallaan olisivat avoimesti Vihreiden/Vasemmiston tms. listoilla. En vain yksinkertaisesti voi sietää sitä, että syötetään lapsille ja nuorille omia mielipiteitä totuuksina yrittäen muokata lapsia ajattelemaan ”oikein”.

On siis aivan eri asia rajoittaa työntekijän poliittisten mielipiteiden ilmaisua työpaikalla, työajalla, kuin rajoittaa työntekijän oikeutta poliittisten mielipiteiden ilmaisuun vapaa-ajalla. On erittäin karmivaa, että vain ”oikean” mielipiteen omaavat saavat rauhassa ilmaista mielipiteitään työaikana JA vapaa-ajallaan, mutta ”väärät” mielipiteet yritetään moninaisin tavoin hiljentää täysin.

Olen vihainen, surullinen ja erittäin turhautunut siitä, että tämä on todellisuutta tällä hetkellä. Tämä sairas ja vastenmielinen asiallisten mielipiteiden hiljentäminen ihmisiltä heidän vapaa-ajallaan on yksinkertaisesti väärin. Ja tämän pitäisi olla väärin ihan jokaisen suomalaisen mielestä, ei vain perussuomalaisten.

Schh, paha persu! Mitä jos meidän asiakkaat saisivat tietää, että meidän palkkalistoilla on persu! Mitä lasten vanhemmatkin sanoisivat jos tietäisivät, että heidän lastaan hoitaa persu? Mitä oppilaiden vanhemmat tekisivät jos saisivat kuulla, että on olemassa opettaja, joka on persujen listalla kuntavaaleissa?