Pohjoismainen yhteistyö ja kaksikielisyys Suomessa

Eilen olin Magma -ajatuspajan vaalipaneelissa. Paneelin aiheina olivat kaksikielisyys Suomessa ja Pohjoismaiden yhteistyö. Luonnollisesti nämä aiheet ovat minulle mieluisia näin kaksikielisenä ja Pohjoismaiden Neuvoston parissa työskentelevänä. Panelisteja pyydettiin etukäteen valmistelemaan lyhyet puheenvuorot aiheista. Tässä omat puheeni:

Mikä on kaksikielisyyden merkitys Suomessa? Millaisena näet kaksikielisyyden roolin 2030-luvun Suomessa? 

Kaksikielisyys on lähtökohtaisesti hieno asia. Perinteikäs ja historiallinen merkitys. Jos se vielä toimisi Suomessa niin, että olisi kuitenkin se yksi kieli, joka yhdistää kansaa, se olisi vielä parempi asia. Meidän kieliämme uhkaavat erityisesti englanti, mutta kuten olemme pohjoismaisista naapureistamme saaneet huomata, myös muut kielet. 
2030 är finskan det språk som förenar oss alla finländare och invandrare i Finland. Det finns fortsättningsvis svenskspråkiga skolor, och många av dessa skolor har mer elever än nu. Det beror på att helt finskspråkiga familjer mer och mer sätter sina barn i svenskspråkig dagvård och skola då finskspråkiga skolor i samma område upplevs otrygga. Svenska är frivilligt att studera och det har lett till att eleverna är på svenska lektionerna motiverade och undervisningen mer kvalitativ. Finska ungdomar är konkurrenskraftigare på arbetsmarknaden då de har mångsidigare språkkunskaper, de har fått mera fritt välja vilka språk de läser. Språkklimatet har blivit bättre då antipatin mot tvångssvenskan är borta.

(Ruotsinkielinen osa suomeksi: 2030 suomi on kieli, joka yhdistää kaikkia meitä suomalaisia ja maahanmuuttajiakin. Edelleen on olemassa ruotsinkielisiä koulua, ja niissä on enemmän oppilaita kuin nyt. Se johtuu siitä, että täysin suomenkielisetkin perheet yhä enemmän laittavat lapsensa ruotsinkielisiin päiväkoteihin/kouluihin koska kokevat, että oman alueensa suomenkieliset koulut ovat turvattomia. Ruotsia on mahdollista vapaaehtoisesti opiskella ja se on johtanut siihen, että ruotsintunneilla on motivoituneita oppilaita ja opetus on laadukaampaa. Suomalaiset nuoret ovat työmarkkinoilla kilpailukykyisempiä kun omaavat monipuolisemman kieliosaamisen, ovathan he saaneet vapaasti valita mitä kieliä lukevat. Kieli-ilmapiiri on parantunut, sillä antipatia ruotsia kohtaan on poistunut pakkoruotsin myötä.)

Ilman pakkoruotsiakin Suomi voi olla kaksikielinen. Paneelissakin nostettiin esille, miten Suomi kansainvälistyy. Tarvitsemmeko tosiaan meidän kieltemme rikastusta somalialla, arabialla jne. kuten Ruotsissa? Nimenomaan siksi on erityisen tärkeää, että meillä kaikilla on yksi kieli meitä yhdistämään, suomi. Ei jokaikinen pankkivirkailija tarvitse ruotsia osata, riittää, että palvelua saa ruotsiksi halutessaan. Meidän nuorten kilpailukykyä työmarkkinoilla ajatellen on tosiaan tärkeämpää, että ruotsin sijaan osa valitsee ranskan, saksan tai vaikkapa portugalin. Se ei tarkoita vihamielisyyttä suomenruotsalaisia kohtaan (älytön ajatus itseasiassa) sillä onhan saamelaiset ja romanitkin hyvin pystyneet säilyttämään oman kielensä ja kulttuurinsa vaikka heidän kieliään ei pakko-opeteta.

En tiedä onko olemassa tilastoja siitä, kuinka paljon täysin suomenkieliset perheet laittavat lapsensa ruotsinkieliseen päivähoitoon ja kouluun. Ollessani kuitenkin töissä ruotsinkielisessä päivähoidossa useampia vuosia ja seuratessani tässä kolmen lapseni päiväkoti -ja koulutaivalta, voin sanoa ainakin mutu-tuntumalta, että suosio on kasvanut. Uskon vakaasti, että suosio kasvaa yhä kun perheet koulushoppailun lomassa havaitsevat, että ruotsinkieliset koulut ovat rauhallisempia ja turvallisempia kaikin puolin. Niin sanottu koulushoppailu on täysin hyväksyttävää, sillä se, että perheet haluavat lapselleen parhaan mahdollisen koulun, on hyvin luonnollista. JOS on mahdollista valita, niin eihän kukaan laittaisi lastaan sellaiseen kouluun, jossa on paljon kouluväkivältaa ja oppimistulokset ovat huonoja. Ongelma on tietenkin siinä, että Suomessa on päästetty tilanne käsistä;

• inkluusion kauniit ajatukset, mutta todellisuus on painajainen niin opettajille kuin oppilaille. Resursseja kun ei ole toteuttaa näitä kauniita ajatuksia. Kun luokalla on liikaa vieraskielisiä ja eri kulttuurin omaavia ei se pakka vaan pysy kasassa vaikka kuinka huudetaan, että se monikulttuurisuus on jumaliste rikkaus!
• Jos toistuvasti, jatkuvasti, joissain koulussa on ongelmia kouluväkivallan ja kiusaamisen kanssa, onko ihme, että sinne ei vanhemmat halua laittaa lastaan? Kaikki eivät vaan pysty valitsemaan, mutta kuka hitsit tuomitsee sellaisen, joka haluaa valita lapselleen mahdollisimman rauhallisen päiväkodin/koulun?!

2. Mikä on pohjoismaisen yhteistyön merkitys Suomelle? Millaisena näet pohjoismaisen yhteistyön roolin 2030-luvulla? 

Pohjoismaiden yhteistyö on tärkeä Suomelle ja sen roolia on varaa jatkuvasti kasvattaa. Meillä on maiden kesken lähtökohtaisesti samantapainen kulttuuri, mentaliteetti ja moraali, nämä ovat hyviä perustoja yhteistyölle. 
2030-luvulla Pohjoismaat ovat nykyistä enemmän integroituneet, tarkoittaen sitä, että rajojemme yli on pohjoismaalaisten kansalaisten helppo käydä töissä ja esimerkiksi opiskella. Pohjoismaat ovat tehneet hyvää työtä yhteisen huoltovarmuuden eteen ja maamme ovat yhteistyössä päässeet pikkuhiljaa irti Venäjän ja Kiinan riippuvuudesta.

Meidän Vapaa Pohjola -puolueryhmä Pohjoismaiden Neuvostossa tulee jättämään jäsenaloitteen nimenomaan tuosta Venäjän ja Kiinan riippuvuudesta eroon pääsemiseksi. Uutinen siitä löytyy täältä: https://www.suomenuutiset.fi/vapaa-pohjola-pohjola-saatava-irti-venajan-ja-kiinan-riippuvuuksista/ Vapaa Pohjola, johon kuuluu perussuomalaisten lisäksi ruotsidemokraatit ja Tanskan kansanpuolue, on tehnyt ja tekee muuten hyvää työtä pohjoismaisella tasolla. Puolueryhmä on ihan vain pelkästään lähiaikoina mm. jättänyt hienon aloitteen yhteisestä pohjoismaalaisesta strategiasta luonnon vieraslajien torjuntaa koskien ja mm. aloitteen sähkömarkkinoiden toiminnasta: https://www.suomenuutiset.fi/vapaa-pohjola-vaatii-muutosta-sahkomarkkinoiden-toimintaan-ja-hinnoittelumekanismiin-ranne-meidan-on-lopetettava-ideologinen-energiapolitiikka/

Pohjoismaalaisen yhteistyön tasolla pitäisi keskittyä tukemaan fiksuja asioita, esimerkiksi edellä mainittuja. Ei pitäisi tuhlailla rahaa mm. monikerroksiseen hallintoon vaan satsata esimerkiksi pohjoismaalaisen koulutuksen, kulttuurin ja innovaatioiden tukemiseen.

Huomenna olen suuntaamassa kohti Reykjavikia, jossa Pohjoismaiden Neuvoston istunto on alkuviikosta. Siellä mm. kokouksissa käsitellään osallistuuko Neuvosto Dubain ilmastokokoukseen. Voi toki toivoa, että Neuvosto ymmärtää käyttää varansa fiksumpaan, ja jopa ilmastofiksumpaan toimintaan, mutta en elättele suuria toiveita siitä, tiedänhän fanaattisten ilmastoposeerajien määrän Neuvostossa.

Mukavaa muuten paneelissa oli, että me kaikki panelistit (lisäkseni Daniel Sazonov, Kalle Pusa, Bicca Olin ja Dimitri Qvintus) olimme samaa mieltä pohjoismaisen yhteistyön tärkeydestä. Osan kommentit asiaan toki sai ainakin luulemaan, että pitävät pohjoismaista yhteistyötä vähemmän tärkeänä tai tärkeydessä samalla tasolla kuin EU. Toivottavasti ymmärsin väärin.

Jos muuten sinulla on ajatuksia aiheista, jotka ottaa esille pohjoismaisella tasolla; ota matalalla kynnyksellä yhteyttä! Välitän mielelläni ideat eteenpäin.

Skarpatkaa! Nyt ei mene hyvin.

Twitteristä bongattua utopistista: Sukupuolentutkimusproffa, joka on YK:ssa oman kertomuksensa mukaan edistämässä naisten oikeuksia ei suostunut kysyttäessä määrittelemään kuka on nainen! Hän tykkää huonoa, et jopa kehdataan kysyä moista! Ja järjestää suuren shown sosiaalisessa mediassa kuinka häneltä kysytään tällaista. Hassua sinänsä on, että kysyjä edusti puoluetta (kokoomusta), joka oikein taisteli Eduskunnassa sen puolesta, että vuosittain voi vaihtaa sukupuolta ilmoituksella.

Tällä viikolla oli myös Naistenpäivä. Minä luonnollisesti sosiaaliseen mediaan laitoin hyvät Naistenpäivän toivotukset. Kirjoitin myös: ”Pelasta Suomi niiltä, jotka haluavat lisää turvattomuutta naisille(kin). Pelasta Suomi sharialta, kunniaväkivallalta ja tyttöjen hunnutuksilta, pakkoavioliitoilta ja lasten sukupuolielinten silpomisilta.” Kommentoin Amnestyn ja Ihmisoikeusliiton sosiaaliseen mediaan julkaisuihin tyttöjen sukupuolielinten silpomisen lopetusvaatimuksiin, että: ”Niin tyttöjen kuin poikienkin sukupuolielinten silpomisten on loputtava! Aloitetaan Suomesta ja kielletään brutaalit rituaalit. Tärkeää on edistää kaikkien lasten/nuorten oikeuksia tässä. Etenkin kun eihän joidenkin mielestä sukupuolta edes määritellä sukupuolielimen mukaan.” Sain jopa nauruhymiöitä vastaukseksi.

Tähän on menty, hyvät ihmiset. Utopistista, eikö!

Tällä viikolla otsikoissa ollut myös miten Helsingissä koulussa 13-vuotias puukotti koulutoveriaan ja Oulussa 10-vuotias puukotti toista lasta. Juttuihin on saatu taas asiantuntijoita kertomaan miten harvinaista tällainen on. Ja tietenkin, että kyllä 80-luvullakin oli tapauksia pari. Nämä ovat toki hyvin ääritapauksia, mutta kouluväkivalta ei valitettavasti ole enää mitään harvinaista pahaa ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla. Se kiusaaminen, mitä minä jouduin kokemaan koulussa oli kamalaa. Mutta ei minun kouluaikanani ollut pelkoa siitä, että joukko saman ikäisiä varastaa koulumatkalla lapsen omaisuuden, mukaan lukien takin päältä ja kengät jalasta, laittaa nuolemaan jonkun kengänpohjia, potkii, kusee päälle ja uhkaa uhrin perhettä jos kertoo tapahtumasta kenellekään. Toimittajat voisivat edes välillä siis löytää ne asiantuntijat, jotka sanovat suoraan, että tämä meno on helkkarin huolestuttavaa.

Olen todella kiitollinen siitä miten paljon äänestäjät ovat yhteyksissä. Tällä viikolla viestejä on tullut eri aiheista, nostan esille niistä nyt opettajien puolueellisuuden, koska se sopii hyvin tämän kirjoituksen aloituksenkin kanssa. Yksi äänestäjä kertoi, miten tyttärensä ylä-asteella (pääkaupunkiseudulla) opettaja oli häpeilemättä sanonut luokalle, että perussuomalaiset on rasistinen puolue, eikä sitä pidä kenenkään äänestää. Toinen kertoi, miten heidän lukiossaan opettaja oli sanonut perussuomalaisten vihaavan suomenruotsalaisia. Voi, kuinka nämä huolet ovatkin lähellä sydäntä ja omakohtaisia! Minua taannoin haastateltiin ruotsinkielisen YLE:n ohjelmaan (Yle X3M vaaliohjelma, tullee ulos lähiaikoina!), ja siinäkin mainitsin miten olen kokenut itse ja kuullut muilta samaa; kouluissa opettajat eivät aina kykene opettamaan puolueettomasti. Osittain johtuen siitä, että opettajat eivät halua ottaa selvää puolueiden tavoitteista ideologiansa sokaisemina, osittain ehkä jostain muusta syystä. Kuten olen koulujen rehtoreille ja opettajille kirjoittanut: Opettajien tehtävä EI OLE jakaa omaa ajatusmaailmaa, vaan tukea lasta/nuorta kasvussa kohti itsenäistä ajattelua, kertoa vain faktoja. Iloitsen kovasti siitä, että perussuomalaiset on nuorten ykköspuoluetutkimusten mukaan. Ehkä kaikki nämä puolueelliset, persuja vihaavat opettajat tekevät vahingossa vaalityötä perussuomalaisten puolesta? Haluan myös samalla lähettää terveiset ja kiitokset omille ylä-asteen ja lukion historian/yhteiskuntaopin opettajille (Petter & Joakim): olitte parhaita ja innostitte yhteiskunnallisiin aiheisiin ilman, että yrititte työntää omia ideologioitanne oppilaiden kurkusta alas.

Tähän sopii lopetukseksi puolueeni erittäin hyvä iskulause: Pelasta Suomi äänestämällä.

Lasten ja eläinten oikeudet ennen uskonnonvapautta!

Twiittini 17.2.2023

Eduskunnan perustuslakivaliokunta linjasi 16.2 lausunnossaan, että eläinten rituaaliteurastus pitää jatkossakin sallia Suomessa. Perustuslakivaliokunnan enemmistön mukaan ehdotettua sääntelyä on arvioitava perustuslain 11 §:n uskonnonvapautta koskevan sääntelyn kannalta. Kuulemma jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Hitto mitä paskaa, sanon minä!

2020 Eduskunta oli ihanan yksimielinen kieltäessään tyttöjen/naisten sukupuolielinten silpomisen (”ympärileikkaus”), mutta poikien sukupuolielimiä saa edelleen silpoa ja hyvin säälittävän pieni osa kansanedustajista puolusti poikien koskemattomuutta. Ehdotettiin, että myös poikien sukupuolielinten silpoaminen (”ympärileikkaus”) kiellettäisi samalla, mutta se ei kansanedustajille käynyt. Oli jopa niin törkeitä heittoja kansanedustajilta kuin ”esinahan poistaminen on kuin luomen poisto”!

Monelle tuttu vertauskuva: ”Uskonto on kuin penis. Omastaan saa ja pitää olla ylpeä! Mutta sitä ei pidä ottaa esille julkisesti, ei tarjota lapsille, eikä se saa ohjata ajattelua.” Uskonnonvapaus on tosiaan tietenkin hieno asia, mutta se ei saa mennä yli lasten tai eläinten oikeuksien! Rituaaliteurastukset ja lasten ”ympärileikkaukset” ovat loppujen lopuksi oikeasti hyvin brutaaleja ihmisen keksimiä höpöhöpö-peinteitä, joiden olisi pitänyt kuolla historian saatossa. Jostain syystä päättäjillä ei riitä rohkeus puolustaa lastenoikeuksia ja eläntenoikeuksia kun vastassa on uskonto. Hyvin surullista!

Minua sattuu sydämeen kun tiedän, että Suomeni sallii uskonnon nimissä kaikenlaista karmivaa. Usko on minulle henkilökohtaisesti lohduttava asia, ei ketään loukkaava, ei ketään satuttava. En voi sulattaa sitä, että minun Suomeni sallii jonkun uskonnon menevän tärkeysjärjestyksessä ohi lasten ja eläimien.

Ei minkäänlaista kärsimystä voi uskonnon nimeen hyväksyä puolustuskyvyttömältä olennolta! Ei eläin tai pieni lapsi ole minkään uskonnon uskoja!

Ikäihmistenkin asialla!

”Miksi koskaan kukaan ei puhu eläkeläisistä?” Tämän kysymyksen esittää moni. On toki luonnollista, että juuri itseä koskeva aihe on se kaikkein tärkein, ja jos juuri sitä aihetta ei omasta mielestä ole tarpeeksi esillä, tuntuu siltä, että kukaan ei siitä puhu. Ikäihmisisten äänistä kuitenkin kilpailevat kaikki tavalla tai toisella. Osa aidosti, osa vain taktikoidakseen.

Vaikka kuinka moni poliitikko puhuu kauniita sanoja ikäihmisistä, niin kuinka moni oikeasti on jutellut pieneläkeläisten kanssa, kuinka moni kuunnellut ikäihmisten yksinäisyyttä ja esimerkiksi kaipuutta työelämän sosiaaliseen piiriin?

En tahallaan halua tässä käyttää sanaa ”vanhus”, sillä eihän se kuvaa ikäihmisiä oikein, tiedämme sen moni. Vanhus -sana on minulle se raihnainen suvun vanhin siellä tuvan nurkassa. Vanhus; se ei ole kuvaava sana 80 vuotta lähestyville lapsieni isovanhemmille, tai 85v ystävälleni, joka käyttää mm. somea taitavasti. Eikä myöskään sille 50-luvun alussa syntyneelle entiselle poliisille, jonka kanssa juttelin viime viikolla, joka nykyään ajaa mielellään edelleen ”eläkkeellä” taksia. Tai sille kohta 70v täyttävälle entiselle kollegalleni, joka vielä tekee innoissaan keikkaa hoitajana silloin tällöin.

Ensinnäkin yhteiskuntamme tulisi olla joustavampi. (Ja nyt en tarkoita sitä, että sukupuoli on ilmoitusasia, josta voi joustaa vähintään vuoden välein.) Eläkkeellä olevia, jotka haluavat tehdä töitä, tulee kannustaa työntekoon. Ei voi olla niin, että yhteiskunta ajattelee, että ”tuossa kun olet jo 65v niin istupa keinutuoliin ja ala odottamaan loppuasi”. Ihan kaikkien kannalta on hyväksi, että alennamme työn verotusta selvästi etenkin heidän kohdalta, jotka haluavat vielä tehdä töitä työeläkkeelle jäätyään. Siinä ei todellakaan voita ainoastaan valtio verovaroilla, vaan todennäköisesti voitetaan paljon sillä, että ikäihminen voi henkisesti/fyysisesti paremmin ja lisäksi hänen ostovoimansakin parantuu. Tämä on toki hyvin selvää monelle, mutta ei näköjään esimerkiksi nykyiselle hallitukselle.

Toisekseen, ostovoimasta puheenollen, pieneläkeläiset (lainaus Eläkeliiton sivuilta); ”THL:n selvityksen mukaan suhteellisen köyhyysmittarin mukaan 14–15 % yli 65-vuotiaista elää suhteellisen köyhyysrajan alapuolella. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut lisäävät monen eläkeläisen köyhyyttä. Eläkeläisköyhyys johtaa joskus maksuhäiriömerkintöihin. Maksuhäiriöisiä 65 – vuotta täyttäneitä henkilöitä oli Suomessa vuonna 2019 28 600 henkilöä. Kolmanneksella eläkeläisistä eläke oli alle 1 250 euroa kuukaudessa.”

Ei voi edes kahden käden sormilla laskea (ei riitä vaikka varpaatkin otettaisi mukaan) miten monen pieneläkeläisen surullisen tarinan olen henkilökohtaisesti kuunnellut lähiaikoina. Sähkön ja ruuan hinnat, kasvaneet hinnat kaikessa yhdistettynä pieneen eläkkeeseen. Suomen tehtävä on huolehtia kaikista suomalaisista, niin yksinkertaista se on. Tai siis sen pitäisi olla. Tämäkin on toisaalta taas näitä kuuluisia arvovalintoja. Meille perussuomalaisille on itsestäänselvyys, että suomalaiset eläkeläiset, ja ikäihmisten asiat ylipäätänsä, tulevat tärkeysjärjestyksessä paljon ennen ulkomaalaisten rikollisten vankien ylläpitoa, maahanmuuttajien kotoutumisrahoja, laittomien maahanmuuttajien terveyspalveluja, tulkkauspalveluja useita vuosia maassa asuneille jne.

Meillä on kaiken lisäksi suuri määrä ihmisiä (ja tässä porukassa kaikki todellakaan eivät ole ikäihmisiä), jotka eivät pysty/halua käyttää digitaalisia palveluita. Kuitenkin yhteiskunta väkisin puskee kohti digiä, välittämättä pysyykö kaikki mukana, ja miten turvataan aidosti myös se huoltovarmuus, esimerkiksi käteisen rahan kohdalla. On miltei helpompaa nykyään ratkoa Rubikin kuutio nopeasti kuin saada henkilökohtaista pankkipalvelua kasvotusten. En usko, että tämä on mietitty loppuun asti. Itsehän kyllä rakastan kaikkia elämää helpottavia sovelluksia, myönnän! Mutta eihän se niin voi mennä, että osa yhteiskunnan ihmisistä sysätään ojaan, syrjään vaan digitalisaation valtavalta tieltä.

Meillä on eläkeläisiä, jotka joutuvat valitsemaan ostavatko ruokaa vaiko tarvitsemansa lääkkeet. On ikäihmisiä, joiden ainoa kontakti ulkomaailmaan on se kotihoitaja, joka ei resurssipulan vuoksi ehdi kuin tarkistaa, että asiakas on fyysisesti elossa. Tai se ruokapalvelun lähetti, joka tuo sen säälittävän, mutta kalliin aterian ovelle. Me pystymme parempaan tekemällä parempia arvovalintoja.

Mediassa ja sosiaalisessa mediassa levitellään lapsellisesti ihan höpöhöpö-juttuja siitä, että perussuomalaiset haluaisivat estää kaiken maahanmuuton Suomeen, perussuomalaiset kuulemma haluavat näivettää Suomen kun eivät halua työperäistä maahanmuuttoa… Onneksi kaikki järjelliset, lukemisen ymmärtämisessä edes alkeistasolla olevat tietävät, että perussuomalaiset vastustaa vain Suomelle haitallista maahanmuuttoa. Perussuomalaisten mielestä nimittäin on tärkeämpää, että suomalaisten veronmaksajien rahoja käytetään ensisijaisesti suomalaisiin, mm. juuri ikäihmisiin (mutta myös muun ikäisiin). Meidän mielestämme tärkeysjärjestyksessä ei ennen suomalaista ikäihmistä tule se Afrikasta tänne matalapalkka-alalle tullut, joka tuo mukanaan ison perheensä, jota tämä tulija ei pysty elättämään ilman sosiaalitukia. Elämä on valintoja, politiikka on arvovalintoja.

Aseta happimaski omille kasvoillesi ensin ennen muiden auttamista, sillä sinusta ei ole auttajaksi jos et itse saa happea.

Sateenkaaren sijasta aurinkoa!

Helsingin kaupunki on tehnyt päätöksen järjestää tänä vuonna kaikille peruskoulun 6.–9.-luokkalaisille sateenkaarityöpajan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta.

Onko kouluissa Helsingissä tosiaan niin paljon ylimääräisiä oppitunteja, että kaupunki voi satsata sateenkaarityöpajaan? Lapset eivät liiku tarpeeksi ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden osaaminen on heikentynyt useiden tutkimusten mukaan, mutta sateenkariosaaminen on se mitä Helsingissä nyt vahvistetaan! Käsittämätöntä!

Älkää mielensäpahoittajat ymmärtäkö tahallaan nyt väärin; tässä ei ole kyse mistään typerästä homofobiasta. Minulla on ystävissäni, tuttavapiirissäni ja jopa läheisissäni sellaisia, joita voisi jonkun mittapuun mukaan kutsua nk. sateenkaari-ihmisiksi. Älkää siis pliis nyt lähtekö laukalla ja kitiskö, että ajattelen heistä tai muistakaan yksilöistä millään lailla pahaa.

Jos kouluissa ei kerran voida näitä (ilmeisesti ylimääräisiä) tunteja käyttää matemaattis-luonnontieteellisten aineiden vahvistamiseen tai liikuntaan, tulee kyllä mieleen millaisia työpajoja olisi tärkeämpi järjestää. Sellaisia, jotka hyödyttäisivät aidosti, ilman lasten päiden sekoittamista tietyllä ideologilla ja agendalla. Tässä muutama esimerkki:

Työpaja mielenterveydestä – laaja käsittely aiheesta eri keinoin. Mahdollisuus on antaa nuorille työkaluja käsitellä ja ymmärtää omia tunteita, ymmärtää muiden tunteita sekä esimerkiksi tutustua siihen, mistä hakea apua, jos sitä tarvitsee. Myös loistava tapa hyvin toteutettuna löytää ne nuoret ajoissa, jotka tarvitsevat apua.

Uskalla sanoa ei -työpaja. Nimi ei ole minun keksimäni. Meidän ylä-asteella 1990-luvun lopulla oli nimittäin työpaja ”Uskalla sanoa ei huumeille ja väkivallalle”. Konsepti, joka oli rantautunut Yhdysvalloista tuolloin Suomeen. Mutta ei, sitä en toivo nyt kouluihin, vaan modernimpaa versiota siitä. Ei siis luentoja huumeista ja väkivallasta, vaan työpaja nuorten itseluottamuksen rakentamiseksi. Kyllä, keskusteluja poliisin sekä esim. entisten nuorisorikollisten ja narkomaanien kanssa. Mutta pääpaino sille nuoren kasvattamiseen fiksuun päätöksentekoon, joka vaatii häneltä itseluottamusta. Tavoitteena, että nuori uskaltaa sanoa ei kaikenlaiselle painostukselle. Painostettiin häntä sitten huumeisiin, väkivaltaan, liittymään rikollisjengiin tai esimerkiksi olemaan joku muu kuin hän itse tuntee olevansa.

Talous -työpaja. Onneksi talousoppia on nykyään koulussa enemmän kun minun aikani! Mutta työpajoilla siihenkin voisi sukeltaa syvemmin ja tehdä siitä kiinnostavaa ja jopa innostavaa erilaisilla harjoittelulla tms. Esimerkiksi oman rahan budjetointia, sijoittamista, säästämistä jne. Meillä on Suomessa paljon velkojen kanssa kamppailevia. Osa tietenkin joutuneet vaikeuksiin mm. terveydellisistä syistä, mutta aivan liian suuri osa joutuneet vaikeuksiin nuorena tehtyjen huonojen päätösten seurauksena. Valistus on hyvä ennaltaehkäisy tässäkin. Valinnaisena aineena oli jo mun kouluaikoina yrittäjyys, mutta sen voisi sisältää työpajaan, jotta kaikki saisivat maistiaisen siitä.

Kaksi ensimmäistä ehdottamaani työpajaa toimivat myös kiusaamisen ehkäisytyönä. Ei ole yhtään mitään väliä mistä syystä jotakuta kiusataan. Se on aina väärin. Juuri siksi asiaa pitäisi käsitellä laajasti, ei vain pienen ryhmän tarpeista. Tiedän toki, että näitä ehdottamieni työpajojen aiheita käydään jo osittain nyt joissain kouluissa läpi työpaja menetelmin, hyvä niin. Helsingissä kuitenkin selvästikään ei tarpeeksi, kun kerran on aikaa sateenkaarityöpajalle.

Sukupuolidysforia on käsittäkseni aikamoisesti lähiaikoina yleistynyt (voin olla väärässäkin!). Joku voisi jopa sanoa, että se vaikuttaa jopa trendikkäältä. Tämä olisi todella kurjaa, sillä ne harvat, siis erittäin harvat, jotka aidosti kärsivät sukupuolidysforiasta ovat siten trendipellejen ympäröimänä.

En mene sen enempää translakiin, sillä ei sinänsä mielestäni ole ihmeellistä, että vihervasemmisto haluaa kaikille oikeuden vaihtaa sukupuolta sen mukaan kumman sukupuolen saunaan haluavat juuri tänä lauantaina mennä. Mutta kyllä vähän yllätti, että kokoomus sitten ilakoi siitä, että saivat läpi kirjauksen, että vuosittain voi vaikka valita kumman sukupuolen joulusaunaan menee.

Tuli myös tässä mieleen, että kun kerran kouluissa pyritään opettamaan suvaitsevaisuutta ja erilaisten ihmisten kunnioittamista, niin erittäin ristiriitaista on, että maan toiseksi suurinta puoluetta saa haukkua mielin määrin. Jopa oppikirjoissa haukutaan perussuomalaisia. En enää laske sormilla kuinka monta kertaa olen kuullut, että opettaja viitannut siihen miten muka PS vihaa tai on vihamielinen suomenruotsalaisia kohtaan tai, että PS on rasistinen puolue. Eivätkö nämä aikuiset opettajat lainkaan mieti, että noin 1/5 heidänkin luokkalaisista omaa perussuomalaisesti ajattelevan/ajattelevat vanhemman/t? Tai, että osa luokan nuorista itse ajattelevat perussuomalaisesti? Miksi vain joissain asioissa tuetaan nuorta, mutta sitten ”väärän ideologian” kohdalla heitetään lapsi susille ja aiheuttavan lisäksi häpeä heille?

Kasvaminen on jo tarpeeksi rankkaa ilman, että aikuiset tulevat kertomaan, että on olemassa noin 58,5 tai enemmän sukupuolia. Tai, että sukupuolta voi vaihtaa sormia näpsäyttämällä tai jotkut lailliset puolueet ovat kamalia. Keskitytään mielummin kouluissakin siihen, että ketään ei kiusata, oli hän sitten kuka tahansa; hetero valkoihoinen ydinvoimaa vastustava hipsteri tai vaikkapa perussuomalaisesti ajatteleva tummaihoinen, samasta sukupuolesta tykkäävä nörtti. Keskitytään kouluissa myös tietenkin siihen, että lapset ja nuoret saavat laadukasta opetusta. Inkluusio ja muut ongelmat saavat jäädä toiseen kirjoitukseen.

Annetaan lapsille ja nuorille tuki ja turva kasvaa. Annetaan harvinaisen sateenkaaren sijasta aurinkoa ja sen valoa kaikille lapsille ja nuorille.

Voi miten vankilat voivat!

MTV 2.11.2022.

Yllä oleva otsikko 2.11.2022, YLE uutisoi jo lähes vuotta aikaisemmin 14.12.2021 Pyhäselästä: ”Epäpäteviin vartijoihin on jouduttu turvautumaan, koska koulutettua työvoimaa ei ole riittävästi saatavilla. Ongelma on ollut tiedossa jo pari vuotta ja se koskee liki kaikkia maamme vankiloita. Esimerkiksi Pyhäselän vankilassa Joensuussa kaikkiin avoimiin virkoihin ei ole löytynyt kelpoisuusvaatimukset täyttävää hakijaa.”

Mitä tarvitsee tapahtua, että vankiloiden hätätilanne otetaan vakavasti täällä Suomessa? Kuinka monen vanginvartijan tarvitsee kuolla väkivaltaisen vangin toimesta, entä kuinka monenko vangin? Tarvitseeko vankilasta paenneen vangin tappaa jonkun oikean päättäjän lähiomainen?

Tiedän, dramaattisesti kysytty. Mutta tilanne todellakin vaatii dramaattisia kysymyksiä. En nimittäin voi millään lailla käsittää miksi tilanne on päästetty näin kurjaksi ja mitä vaaditaan, että ongelmia halutaan ”aikuisten oikeasti” korjata. Meidän ihan jokaisen pitäisi olla huolissamme vankiloiden tilanteesta, ei ainoastaan vanginvartijoiden tai vankien omaisten. Tämä on suuri yhteiskunnallinen ongelma ja turvallisuusriski niin vankiloissa kuin niiden ulkopuolella oleville!

MTV 23.5.2022.

Olen jutellut ja viestitellyt vankiloiden kriisistä muutaman vanginvartijan kanssa (heidän henkilöllisyyksiä suojatakseni totean vain, että ovat kaikki pitkän tai keskipitkän uran tehneitä koulutettuja ammattilaisia). He viestittävät hätähuutoa epäpätevistä työkamuista, joista pahimillaan on enemmän haittaa kuin hyötyä. He viestittävät mm. toistuvista työturvallisuusriskeistä, väkivallan uhasta ja työpäivän päätteeksi stressistä itkevistä kollegoistaan.

MTV 21.8.2022.

Välillä mediaan tipahtelee yllä olevan otsikoiden tapaisia paljastuksia. Ovatko johtaneet muuhun kuin työntekijöiden torumiseen? Julkisuudessa on jo pitkään (vuosia!) ollut otsikoissa, miten henkilökuntaa ei ole tarpeeksi ja henkilökunta kohtaa yhä enemmän väkivaltaa tai sen uhkaa. Vankilavirkailijoiden liiton kyselyn mukaan peräti 60 prosenttia vanginvartijoista on harkinnut alan vaihtoa. Uusi, raskas, noin 40 miljoonaa maksanut tietojärjestelmä ROTI tuotiin kaiken päälle lisäämään työkuormaa jo kuormittuneiden työntekijöiden hartioille.

MTV 1.8.2022.

Perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Purra oli jo 2020 tekemässään kirjallisessa kysymyksessään huolissaan vankiloiden tilanteesta. Lokakuussa 2020 jätetyssä kysymyksessään hän mm. toteaa, että ”Jos järjestynyttä rikollisuutta ei kyetä torjumaan vankiloissa, se vahvistuu myös niiden ulkopuolella.”.

Eikö meillä ole muka jo tarpeeksi ongelmia järjestäytyneen rikollisuuden kanssa? Miksi emme vahvista tarpeeksi KAIKKIA tahoja, jotka tekevät töitä järjestäytyneen rikollisuuden nujertamisen parissa? Vankiloissa tehdään tärkeää työtä meidän maamme sisäisen turvallisuuden eteen. Vankiloista ei pitäisi sivistysvaltiossa tulla tällaisia hätähuutoja.

MTV 24.5.2022.

Kuten kansanedustaja Riikka Purra toteaa 17.8.2022 jätetyssä kirjallisessa kysymyksessään: ”Myös vangit kärsivät vankiloiden henkilöstövajeesta ja lisääntyneistä turvallisuusuhista. Pelkäävien vankien määrä on kasvanut, ja mm. koppikorvausten (korvaus, kun vangin vapautus viivästynyt) maksamiset ovat lisääntyneet. On myös selvää, että laadukkaasta kuntouttavasta työstä joudutaan henkilöstövajeen vuoksi karsimaan.”

Kyllä, rikoksen tekijän kuuluu saada tuntuva rangaistus. Useimmista rikoksista saa tällä hetkellä aivan liian pienet tuomiot ja avovankiloihin lähetetään heppoisesti vaarallistakin vankimateriaalia. Ei, rikoksen tekijöitä ei pidä paijata päähän vankiloissa eikä oleskelun pidä muistuttaa mitään 5 tähden hotellia. MUTTA myös vankien vuoksi on tärkeää, että koulutettua henkilökuntaa on riittävästi. Itseasiassa meidän kaikkien kannalta on se tärkeää, että vankiloissa on myös laadukasta kuntouttavaa työtä, eikä vain eettisistä syistä. Hölmömpikin sen ymmärtää sen johtavan hyvään kun esimerkiksi vangin mielenterveysongelmia hoidetaan, päihdeongelmat saadaan kuriin ja kouluttamattomalle vangille saadaan koulutus. Se johtaa parhaimillaan suoraan siihen, että vankilasta vapautunut voi tulla veronmaksajaksi ja maksella takaisin aiheuttamansa kustannukset muille veronmaksajille.

Oikeusministeri Henriksson muuten vastasi kysymykseen vähättelevästi, ettei tilastojen perusteella ole nähtävissä hälyttäviä merkkejä turvallisuustilanteen heikentymisestä vankiloissa.

Aivan kuten hoitajakriisissä, niin rikoseuraamusalaa vaivaa alan houkuttelevuuden puute. Luuleeko vielä joku, että nuoret hihkuvat innoissaan hakeutumaan aloille, joissa työn palkkaus ei ole korkea, mutta riski väkivallalle ja henkiselle loppuun palamiselle taas on?

Vankilaturvallisuuden lisääminen ei pitäisi olla niin ihmeellisen kompleksi asia. Tarvitaan vain kunnollista rahoitusta, lainsäädännön kehittämistä sekä tietenkin sitä aitoa halua parantaa vankiloiden turvallisuutta ja siellä olevien työntekijöiden työhyvinvointia.

Korttitalo nimeltä varhaiskasvatus Helsingissä.

Kyllä, Helsingissä varhaiskasvatuksen tilanne on kuin korttitalo (viittaus apulaispormestarin vertaukseen Ylen artikkelissa ”Helsinki rikkoo jo melkein lakia varhaiskasvatuksessa” 27.10.2021) joka jo heiluu odottaen romahtamista. Ja korttitalo on heilunut jo aika kauan, kotihoidontuen heikennys on saanut sen heilumaan vain entistä enemmän. Ja vaikka demareiden apulaispormestari valittelee tilannetta ym. artikkelissa ei hän ole syytön tähän nykyiseen kaaokseen.

Helsinki haluaa mahdollisimman monen pikkulapsen mahdollisimman varhain päiväkoteihin pois kotoa. Tämä johtuu siitä, että maahanmuuttajataustaisten lasten tulee integroitua paremmin. Ja tästä kärsivät siis myös ne kantasuomalaiset perheet, joiden mielestä taaperon paras paikka kasvaa ja kehittyä on sen oman rakkaan vanhemman kanssa kotona.

Helsinki ei kuitenkaan ole moneen vuoteen onnistunut saamaan päiväkoteihinsa koulutettuja lastenhoitajia tarpeeksi, varhaiskasvatuksen opettajista puhumattakaan.
Helsinki ei ole onnistunut tarjoamaan perheille paikkoja lähipäiväkoteihin, vaan moni perhe käyttää kohtuuttoman kauan arkisin aikaa lasten viemisiin ja hakemisiin.

Helsinki on pahasti epäonnistunut arvovalinnoissaan. Rahaa kun olisi, mutta arvovalinnat ovat mitä ovat.
Tosin ei sitä rahaa kohta enää ole kun kaikki veronmaksajat muuttavat Helsingistä pois ja tilalle muuttaa huonosti työllistäviä ja/tai matalapalkka-aloille työllistyviä maahanmuuttajia. Ne kun vaikuttavat olevan ainoa ryhmä, jota Helsinki haluaa houkutella tänne asumaan.

Parisen vuotta sitten lastenhoitajien palkkaa nostettiin reilulla 20 eurolla kuukaudessa (lastenhoitajat tienaavat noin 2100€/kk ennen veroja). Helsingissä kalliiden asumiskustannusten ja joukkoliikenteenlippujen jälkeen kun lastenhoitaja ostaa pakolliset ulkoiluvaatteet töihin niin ei siinä paljon käteen jää. Onko ihme, että esimerkiksi perheellinen lastenhoitaja mielummin menee muualle töihin; toiselle paikkakunnalle tai jopa toiselle alalle? Ei minun mielestäni.

Eikä se palkka aina ole kaikki kaikessa. Mutta kun on hyvin stressaava työ yhdistettynä siihen huonoon palkkaan, niin silloin houkutus on suuri lähteä. Helsingissä se stressitekijä on korkealla työntekijöillä; liian vähän koulutettuja kollegoja, ei sijaisia tarvittaessa, liian isoja päiväkoteja, liikaa kotimaisia kieliä osaamattomia perheitä…

Purra puheenjohtajaksi!

On varmasti monelle itsestäänselvää, että kannatan esimiestäni Riikka Purraa perussuomalaisen puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi. Ajattelin kuitenkin avata syitä miksi kannatan Riikkaa. Se, että Riikka sattuu olemaan esimieheni ei nimittäin itsessään ole syy. Se, että olen saanut kahden vuoden ajan seurata Riikkaa aika läheltä on antanut minulle mahdollisuuden nähdä omin silmin kaikki ne syyt miksi juuri Riikka olisi puolueen johtajana loistava. Tässä muutama syistä miksi minä kannatan Riikka Purraa puheenjohtajaksi:

• Riikan laaja osaaminen. Riikalla on kovaa osaamista talousasioista ja maahanmuuttoon liittyvistä ilmiöistä ja asioista. Nämä ovat varmasti kaikille tulleet selväksi. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä ole sisäistäneet miten laajasti eri aiheista Riikka on ottanut kantaa mm. täysistunnoissa ja kirjallisissa kysymyksissä (listausta kirjoituksen lopussa!). Hallintovaliokunnan puheenjohtajana Riikalta vaaditaan myös terävää ja monipuolista osaamista sekä perehtymistä mm. Suomen sisäiseen turvallisuuteen ja kuntien asioihin. Riikka on myös Pohjoismaiden Neuvoston jäsen ja omaa siten myös tietämystä Pohjoismaiden politiikasta sekä hyvät yhteydet pohjoismaalaisten yhteistyötahojemme kanssa. Monipuolista politikkoa tarvitsemme puolueemme johtoon!

• Riikan linja on selvä ja tiedossa. Riikka on ollut kirjoittamassa puolueemme poliittisia ohjelmia. Hänen linja on siis puolueen ohjelmiin tutustuneille hyvin tiedossa ja linja on luotettavan tuttu.

• Riikalla on kokemusta. Riikka on toiminut nyt kaksi vuotta ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Hän on seurannut erittäin läheltä mitä tarkalleen on puolueemme johtaminen. Hän on sijaistanut nykyistä puheenjohtajaamme useasti ja erittäin onnistuneesti. Ennen varapuheenjohtajuutta Riikka toimi puolueemme poliittisena suunnittelijana, joten hänellä jos jollain on tiukasti hallussa puolueemme linjaukset ja kirjaukset. Hän on myös toiminut mm. valtuustoryhmän puheenjohtajana.

• Riikka on varma ja edustava esiintyjä. On hyvin helppo todeta, että Riikka on hyvä esiintymään, erittäin hyvä keulakuva puolueellemme. Hän on sanavalmis ja terävä väittelyissä sekä haastatteluissa loistava ja tarkka. Hän on kiertänyt puolueen kenttää isoista kaupungeista pieniin kyliin niin monta kilometriä, että samoilla kilometreillä pääsisi helposti Afrikkaan ja takaisin (mutta onhan se Suomen kiertäminen hauskempaa, eikö!). Turuilla ja toreilla esiintyminen pienen tai suuren yleisön edessä todistettavasti siis onnistuu kiitettävästi Riikalta.

• Riikalla on älyä JA tunneälyä. Riikka on analyyttinen, lukenut ja nopeaälyinen. Tämän voisi sanoa monesta meidän politikoista, mutta Riikalla on näiden ominaisuuksien lisäksi tunneälyä. Tunneälyä ei saa lukemalla. Puolueemme koostuu ihmisistä, joten inhimillisyys on mielestäni johtajalla todella tärkeä ominaisuus. Joku voisi sanoa, että empaattisuus tekee heikoksi, mutta niinhän se ei ole, vaan täysin päinvastoin. Suurta vahvuutta on osata käyttää älyään ja tunneälyään kuten Riikka tekee. Riikka on vahva politikko juuri mielestäni tästä syystä.

• Riikka on hyvä johtaja ja esimies. Riikka kunnioittaa muita ja kiireessäkin kiittää tekijöitä. Hän osaa delegoida ja antaa muille vastuuta pitäen kuitenkin hyvin monetkin langat käsissään ilman, että langoista syntyy solmupallo. Riikalla ei ole diktaattorin eikä poliittisen pyrkyrin elkeitä.

• Riikalla on elämänkokemusta. Minä ainakin arvostan poliittisessa johtajassa sitä, että hän on kokenut elämässä muutakin kuin kouluja ja poliittisia posteja. Riikkaan voi monenlaiset ihmiset samaistua ja se on tärkeä ominaisuus puolueen puheenjohtajalla.

• Riikka on luova. Riikka ei ole kangistunut kabinetteihin eikä rutiineihin rengastettu. Hän on luova ongelmanratkaisija ja idearikas. Hän on nuorekas, raikas ja energinen – juuri sitä, mitä puolueemme tarvitsee.

Tässä esimerkkejä Riikan kirjallisista kysymyksen aiheista:

Kirjallinen kysymys vankiloiden väkivallasta ja henkilöstöresurssivajeesta

Kirjallinen kysymys korkeakoulujen aloituspaikoista Uudellamaalla

Kirjallinen kysymys psykoterapiatietojen siirtämisestä Kantaan

Kirjallinen kysymys ME/CFS-taudin hoidosta ja taudista kärsivien asemasta

Suomessa

Kirjallinen kysymys hoitoalan opiskelijoiden työharjoittelusta

Kirjallinen kysymys al-Holin leiriltä Suomeen tuoduista aikuisista

Kirjallinen kysymys rituaaliteurastuksen kieltämisestä Suomessa

Kirjallinen kysymys lastensuojelulainsäädännön uudistustarpeesta

Kiitos vaalikampanjasta!

Vaalikampanja on päättynyt. Huomenna jännitetään.

Tämä vaalikampanja on ollut monella tapaa hyvin erilainen kuin aikaisemmat. Vaalikampanjaa varjostivat koronarajoitukset mutta niitäkin enemmän henkilökohtaisesti elämäni rankin puoli vuotta.

Alkuvuonna käsittelin vielä surua rakkaan serkun yllättävän joulukuisen poismenon johdosta. Olin silti suunnitellut kaikenlaista kampanjaani. Kohtalo, ylempi taho tai jokin muu päätti, että ne suunnitelmat ei saisi toteutua.

Maaliskuun alussa rakas äitini sai yllättäen syöpädiagnoosin. Rintasyöpä oli levinnyt laajasti eikä mitään ollut tehtävissä. Maailman paras Äiti nukkui pois huhtikuun 10.päivä, kolme päivää yli 70-vuotiaana.

Olen saanut paljon, paljon tukea läheisiltäni ja ystäviltäni. Esimiehenikin on kaikessa ollut uskomattoman ymmärtäväinen ja tukeva.

Yksin tästä olisi ollut vaikeaa, lähes varmasti mahdotonta, selvitä normaaliin arkeen. Meillä on kaikilla järjetön ikävä edelleen äitiä/mummia, mutta yhdessä me kuljemme surumme ja ikävämme kanssa eteenpäin.

Äiti ei aina kanssani ollut kaikesta samaa mieltä poliittisesti. Tärkeimmät arvot me silti jaoimme. Vanhempani ovat aina tukeneet ja kannustaneet minua politiikassa ja sen ulkopuolella. Kiitos siis ensisijaisesti kuuluu vanhemmilleni; Isälle Lauttasaareen ja Äidille sinne taivaaseen.

Kiitoksen haluan myös esittää ihan jokaiselle, joka auttanut tavalla tai toisella kaiken surun ja järkytyksen keskellä. Erityiskiitos perheelleni ja siskoilleni.

Haluan myös esittää sydämelliset kiitokseni kaikille, jotka ilmoittaneet, että ovat äänestäneet minua tai aikovat huomenna äänestää minua. Olen nöyrästi kiitollinen. On käsittämättömän upeaa, että minuun luotetaan niin paljon, että annetaan se ainoa kallisarvoinen ääni juuri minulle. Lupaan, että kuuntelen ja kuulen teitä äänestäjiä myös vaalien jälkeen.

Minulla on ollut pieni, mutta sisukas tukijoukko. He koostuvat ihmisistä ympäri Suomen. Mun tukijoukko on minulle erittäin rakas ja kaikesta heidän tuesta olen ikuisesti kiitollinen.

Kiittää haluan myös Helsingin vaalityöryhmää ja upeaa vaalipäällikköä Jarmo Ketoa sekä vaalityöntekijä Antti Ruonalaa. Yhteishenki ja tekeminen on ollut mahtavaa, siitäkin huolimatta, että koronarajoitukset ovat vaatineet luovuutta ja uutta ajattelua kaikkeen.

Puoluejohto on tukenut alkumetreistä viimeisiin sentteihin. Väsymättömästi, kärsivällisesti pitkiä päiviä. Puoluetoimiston taustatyypit ovat kuin tontut joulun alla ahkeroineet. Suuri kiitos.

Kiitos jo etukäteen jokaisesta äänestä, jonka tulen saamaan. Sydämellinen kiitos kaikesta tuesta kampanjan tiimoilta ja sen ulkopuolella.

Rakennetaan Stadia fiksusti!

Kuten seuraajani tietävät, olen usein ja paljon ottanut kantaa huonoon sisäilmaan. On siis luonnollista jo senkin takia, että otan kantaa fiksun rakentamisen puolesta.

Sitoudun vastuullista rakentamista -kampanjaan.

Tullessani valituksi, lupaan edistää seuraavia asioita:

Sosiaalinen vastuu julkisessa rakentamisessa

1. Työehtosopimuksia, työlainsäädäntöä ja työturvallisuusmääräyksiä on noudatettava kuntien ja kaupunkien työmailla. Jokaisella on oikeus tasa-arvoiseen, turvalliseen ja oikeudenmukaiseen työpaikkaan. Rakennuttajan ja pääurakoitsijan on kannettava vastuunsa työmaan turvallisuudesta.
2. Kuntien ja kaupunkien rakennushankkeissa on työllistettävä talousalueen vaikeasti työllistyviä rakentamisen ammattilaisia, mm. vastavalmistuneita ja ikääntyneitä rakentajia.
3. Työehtojen noudattamisen valvonta on mahdollistettava rajaamalla alihankintaketjutus kilpailutuksen yhteydessä yhteen portaaseen. Pitkä alihankintaketju mahdollistaa palkkadumppauksen ja työntekijöiden hyväksikäytön ja syrjii rehellisiä kotimaisia yrityksiä.

Terveellinen ja ekologinen julkinen rakentaminen

1. Julkisten rakennusten energiatehokkuutta ja taloudellisuutta on edistettävä rakentamisessa, sekä uudishankkeissa että korjausrakentamisessa.
2. Verovaroilla toteutettavan rakentamisen tulee tuottaa turvallisia ja terveellisiä julkisia rakennuksia. Vanhojen virheiden korjaamista on jatkettava mm. homekorjausten muodossa.
3. Laadukkaan ja vastuullisen rakentamisen tulevaisuus on varmistettava tasokkaalla ja riittävällä rakentamisen alan koulutuksella, joka varmistaa alan osaajien riittävyyden työmarkkinoilla.

Rakentamisessa, kuten kaikessa muussakin, pätee sääntö: Ongelmien ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi kuin ongelmien korjaaminen. Fiksu rakentaminen on terveysteko ja ilmastoteko.

Rakentamisessa tulee myös ottaa huomioon, että luontoa tai/ja historiallisia paikkoja ei tuhota. Esimerkiksi Keskuspuistoa tai Malmin lentoasemaa ei tietenkään pidä tuhota. Helsingin ei tarvitse olla miljoonakaupunki hinnalla millä hyvänsä.