Eilen olin Magma -ajatuspajan vaalipaneelissa. Paneelin aiheina olivat kaksikielisyys Suomessa ja Pohjoismaiden yhteistyö. Luonnollisesti nämä aiheet ovat minulle mieluisia näin kaksikielisenä ja Pohjoismaiden Neuvoston parissa työskentelevänä. Panelisteja pyydettiin etukäteen valmistelemaan lyhyet puheenvuorot aiheista. Tässä omat puheeni:
Mikä on kaksikielisyyden merkitys Suomessa? Millaisena näet kaksikielisyyden roolin 2030-luvun Suomessa?
Kaksikielisyys on lähtökohtaisesti hieno asia. Perinteikäs ja historiallinen merkitys. Jos se vielä toimisi Suomessa niin, että olisi kuitenkin se yksi kieli, joka yhdistää kansaa, se olisi vielä parempi asia. Meidän kieliämme uhkaavat erityisesti englanti, mutta kuten olemme pohjoismaisista naapureistamme saaneet huomata, myös muut kielet.
2030 är finskan det språk som förenar oss alla finländare och invandrare i Finland. Det finns fortsättningsvis svenskspråkiga skolor, och många av dessa skolor har mer elever än nu. Det beror på att helt finskspråkiga familjer mer och mer sätter sina barn i svenskspråkig dagvård och skola då finskspråkiga skolor i samma område upplevs otrygga. Svenska är frivilligt att studera och det har lett till att eleverna är på svenska lektionerna motiverade och undervisningen mer kvalitativ. Finska ungdomar är konkurrenskraftigare på arbetsmarknaden då de har mångsidigare språkkunskaper, de har fått mera fritt välja vilka språk de läser. Språkklimatet har blivit bättre då antipatin mot tvångssvenskan är borta.
(Ruotsinkielinen osa suomeksi: 2030 suomi on kieli, joka yhdistää kaikkia meitä suomalaisia ja maahanmuuttajiakin. Edelleen on olemassa ruotsinkielisiä koulua, ja niissä on enemmän oppilaita kuin nyt. Se johtuu siitä, että täysin suomenkielisetkin perheet yhä enemmän laittavat lapsensa ruotsinkielisiin päiväkoteihin/kouluihin koska kokevat, että oman alueensa suomenkieliset koulut ovat turvattomia. Ruotsia on mahdollista vapaaehtoisesti opiskella ja se on johtanut siihen, että ruotsintunneilla on motivoituneita oppilaita ja opetus on laadukaampaa. Suomalaiset nuoret ovat työmarkkinoilla kilpailukykyisempiä kun omaavat monipuolisemman kieliosaamisen, ovathan he saaneet vapaasti valita mitä kieliä lukevat. Kieli-ilmapiiri on parantunut, sillä antipatia ruotsia kohtaan on poistunut pakkoruotsin myötä.)
Ilman pakkoruotsiakin Suomi voi olla kaksikielinen. Paneelissakin nostettiin esille, miten Suomi kansainvälistyy. Tarvitsemmeko tosiaan meidän kieltemme rikastusta somalialla, arabialla jne. kuten Ruotsissa? Nimenomaan siksi on erityisen tärkeää, että meillä kaikilla on yksi kieli meitä yhdistämään, suomi. Ei jokaikinen pankkivirkailija tarvitse ruotsia osata, riittää, että palvelua saa ruotsiksi halutessaan. Meidän nuorten kilpailukykyä työmarkkinoilla ajatellen on tosiaan tärkeämpää, että ruotsin sijaan osa valitsee ranskan, saksan tai vaikkapa portugalin. Se ei tarkoita vihamielisyyttä suomenruotsalaisia kohtaan (älytön ajatus itseasiassa) sillä onhan saamelaiset ja romanitkin hyvin pystyneet säilyttämään oman kielensä ja kulttuurinsa vaikka heidän kieliään ei pakko-opeteta.
En tiedä onko olemassa tilastoja siitä, kuinka paljon täysin suomenkieliset perheet laittavat lapsensa ruotsinkieliseen päivähoitoon ja kouluun. Ollessani kuitenkin töissä ruotsinkielisessä päivähoidossa useampia vuosia ja seuratessani tässä kolmen lapseni päiväkoti -ja koulutaivalta, voin sanoa ainakin mutu-tuntumalta, että suosio on kasvanut. Uskon vakaasti, että suosio kasvaa yhä kun perheet koulushoppailun lomassa havaitsevat, että ruotsinkieliset koulut ovat rauhallisempia ja turvallisempia kaikin puolin. Niin sanottu koulushoppailu on täysin hyväksyttävää, sillä se, että perheet haluavat lapselleen parhaan mahdollisen koulun, on hyvin luonnollista. JOS on mahdollista valita, niin eihän kukaan laittaisi lastaan sellaiseen kouluun, jossa on paljon kouluväkivältaa ja oppimistulokset ovat huonoja. Ongelma on tietenkin siinä, että Suomessa on päästetty tilanne käsistä;
- inkluusion kauniit ajatukset, mutta todellisuus on painajainen niin opettajille kuin oppilaille. Resursseja kun ei ole toteuttaa näitä kauniita ajatuksia. Kun luokalla on liikaa vieraskielisiä ja eri kulttuurin omaavia ei se pakka vaan pysy kasassa vaikka kuinka huudetaan, että se monikulttuurisuus on jumaliste rikkaus!
- Jos toistuvasti, jatkuvasti, joissain koulussa on ongelmia kouluväkivallan ja kiusaamisen kanssa, onko ihme, että sinne ei vanhemmat halua laittaa lastaan? Kaikki eivät vaan pysty valitsemaan, mutta kuka hitsit tuomitsee sellaisen, joka haluaa valita lapselleen mahdollisimman rauhallisen päiväkodin/koulun?!
2. Mikä on pohjoismaisen yhteistyön merkitys Suomelle? Millaisena näet pohjoismaisen yhteistyön roolin 2030-luvulla?
Pohjoismaiden yhteistyö on tärkeä Suomelle ja sen roolia on varaa jatkuvasti kasvattaa. Meillä on maiden kesken lähtökohtaisesti samantapainen kulttuuri, mentaliteetti ja moraali, nämä ovat hyviä perustoja yhteistyölle.
2030-luvulla Pohjoismaat ovat nykyistä enemmän integroituneet, tarkoittaen sitä, että rajojemme yli on pohjoismaalaisten kansalaisten helppo käydä töissä ja esimerkiksi opiskella. Pohjoismaat ovat tehneet hyvää työtä yhteisen huoltovarmuuden eteen ja maamme ovat yhteistyössä päässeet pikkuhiljaa irti Venäjän ja Kiinan riippuvuudesta.
Meidän Vapaa Pohjola -puolueryhmä Pohjoismaiden Neuvostossa tulee jättämään jäsenaloitteen nimenomaan tuosta Venäjän ja Kiinan riippuvuudesta eroon pääsemiseksi. Uutinen siitä löytyy täältä: https://www.suomenuutiset.fi/vapaa-pohjola-pohjola-saatava-irti-venajan-ja-kiinan-riippuvuuksista/ Vapaa Pohjola, johon kuuluu perussuomalaisten lisäksi ruotsidemokraatit ja Tanskan kansanpuolue, on tehnyt ja tekee muuten hyvää työtä pohjoismaisella tasolla. Puolueryhmä on ihan vain pelkästään lähiaikoina mm. jättänyt hienon aloitteen yhteisestä pohjoismaalaisesta strategiasta luonnon vieraslajien torjuntaa koskien ja mm. aloitteen sähkömarkkinoiden toiminnasta: https://www.suomenuutiset.fi/vapaa-pohjola-vaatii-muutosta-sahkomarkkinoiden-toimintaan-ja-hinnoittelumekanismiin-ranne-meidan-on-lopetettava-ideologinen-energiapolitiikka/
Pohjoismaalaisen yhteistyön tasolla pitäisi keskittyä tukemaan fiksuja asioita, esimerkiksi edellä mainittuja. Ei pitäisi tuhlailla rahaa mm. monikerroksiseen hallintoon vaan satsata esimerkiksi pohjoismaalaisen koulutuksen, kulttuurin ja innovaatioiden tukemiseen.
Huomenna olen suuntaamassa kohti Reykjavikia, jossa Pohjoismaiden Neuvoston istunto on alkuviikosta. Siellä mm. kokouksissa käsitellään osallistuuko Neuvosto Dubain ilmastokokoukseen. Voi toki toivoa, että Neuvosto ymmärtää käyttää varansa fiksumpaan, ja jopa ilmastofiksumpaan toimintaan, mutta en elättele suuria toiveita siitä, tiedänhän fanaattisten ilmastoposeerajien määrän Neuvostossa.
Mukavaa muuten paneelissa oli, että me kaikki panelistit (lisäkseni Daniel Sazonov, Kalle Pusa, Bicca Olin ja Dimitri Qvintus) olimme samaa mieltä pohjoismaisen yhteistyön tärkeydestä. Osan kommentit asiaan toki sai ainakin luulemaan, että pitävät pohjoismaista yhteistyötä vähemmän tärkeänä tai tärkeydessä samalla tasolla kuin EU. Toivottavasti ymmärsin väärin.
Jos muuten sinulla on ajatuksia aiheista, jotka ottaa esille pohjoismaisella tasolla; ota matalalla kynnyksellä yhteyttä! Välitän mielelläni ideat eteenpäin.
Marika Sorja 