On niin monta aihetta, mitä pitäisi käsitellä näin lasten oikeuksien viikolla. Suomessa on lapsilla toki hyvin kaikki asiat jos vertaa kehitysmaan lapsiin. Jos taas ei vertaa niin Suomella on paljon vielä parannettavaa jos halutaan olla maailman paras maa lapselle kasvaa (ja miksi ihmeessä me EI haluttaisi olla siinä paras?!)
Ongelmat:
- lapset halutaan hoitoon entistä aiemmin mutta kuitenkaan varhaiskasvatuksen laadulle ei tehdä mitään. Hienoja puheita vaan, mutta eihän alalle saada päteviä ihmisiä tarpeeksi niin kauan kun palkka on paska ja resurssit työssä vielä paskempia.
- sisäilmaongelmia vähätellään edelleen. Se, että edes uskotaan oireiluun on pitkä prosessi. Lapset kärsivät aivan liian kauan kunnes edes korjaukset viitsitään aloittaa.
- Helsinki-lisä on uhan alla koko ajan. Sitä ollaan vuosien aikana poistettu ja nyt taas vielä. Maamme kalliimmassa kaupungissa. Kaupungissa, jossa vaikeiten saada päiväkotipaikka läheltä kotia. Kaupungista, jossa paljon ongelmia varhaiskasvatuksen laadun kanssa. Ei todellakaan lapsiystävällistä!
- Suomi on hienosti päässyt vihdoin pisteeseen, että otetaan rohkeasti kantaa tyttöjen silpomisiin. Kuitenkaan rohkeutta ei kaikilta löydy suojelemaan pieniä poikia silpomisilta.
- Kiusaamiseen ja väkivaltaan kouluissa tulee puuttua nykyistä kovemmin keinoin. Aloittaen siitä, että aikuisilla tulee olla rohkeus ja oikeus puuttua tilanteisiin vaikka vaarana olisi esim. rasistileima.
- Varhaista tukea lapsiperheille tulisi kehittää ja siihen satsata nykyistä enemmän.
- Emme myöskään kiellä Suomessa pienten lasten pakottamista uskonnollisiin vaatetuksiin.
- ja mitä vielä, no vaikka mitä, eikö niin? Kerro sinä!
Paljon, paljon on vielä korjattavaa Suomessa. Jos lapsilla ei ole asiat hyvin, niin on aika varma, että tulevaisuus ei ole hyvä. Tai ainakin se on varmaa, että ongelmien ratkaisu on kalliimpaa myöhemmin kuin aikaisin.
