Mieli kipsissä -Häpeä, Tabu ja Resurssipula

Hoitamaton psyykkinen sairaus on yhtä hengenvaarallinen kuin esimerksi hoitamaton syöpä, itseasiassa, jopa vaarallisempi! Miksi ihmeessä sitten vähätellään mielenterveysongelmia? Kukaan meistä ei ole sen enempää turvassa syövältä kuin mielenterveysongelmilta, kukaan meistä ei ole särkymätön. Miksi mentaliteetti on sellainen, että ensinnäkin ihminen hakeutuu hoitoon usein vasta viime hetkillä ja toisekseen potilaan on usein saamarin vaikea saada oikeaa hoitoa nopeasti? Koska Häpeä, Tabu ja Resussipula.

Häpeä ja Tabu. Heikkohan se on, joka ei jaksa suorittaa vaikka vain suorittamisenkin takia. Kuka nyt heikkoutaan haluaa näyttää? Heikkous kun ei ole työmarkkinoilla mikään haluttu ominaisuus työntekijässä. Mielenterveysongelmat iskevät vain heikkoihin, eikö niin? Aivan kuten syöpäkin tulee vain tupakoitsijoille? Luuleeko kaikki, että vaan laiskottelen kun en saa itseäni ylös sängystä?

Helpompihan se on ilmoittaa töihin, että on flunssassa kuin sanoa suoraan, että  nyt on sellainen fiilis tänään, että haluaisi hypätä junan alle, työkunto on siksi alentunut. Kipsin jalassa kaikki voivat nähdä, toisen ihmisen mieleen taas ei kukaan aidosti voi mennä. Edelleen on olemassa niitä ihmisiä, jotka kahvipöydän ääressä toimistolla ihmettelevät miksi se masennuksen takia sairaslomalla oleva työkaveri ei nyt vain ryhdy vaikka zumbailemaan, se zumbailu kun saa aina niin iloiseksi. Tämänlaisten ihmisten takia mielenterveysongelmat ovat tabu. Kaikki kyllä ymmärtävät työkunnon alentumisen kun jalka kipsissä, mutta näkymätöntä kipsiä mielessä on vaikeampi ymmärtää. Lähipiirissäni on muutamia rohkea, jotka ovat avoimesti puhuneet mielenterveysongelmistaan. Nostan hattua näille rohkeille ihmisille, ja toivon, että heidän esimerkkinsä antavat voimia muillekin, jotta tämä älytön tabu jonain päivänä lopullisesti rikotaan.

 

Resurssipula. Olen kuullut onnellisia kertomuksia, mutta paljon enemmän onnettomia tarinoita, siitä miten hoitoa tarvitsevat ovat saanet mitä omituisempia kohtaamisia hoitohenkilöstön kanssa, osa ovat jääneet jopa täysin ilman tarvitsemaansa hoitoa. Hoitoa tarvitseva voi joutua odottamaan jopa kuukausia, ja senkin jälkeen saada käteensä vain reseptin.

Laitoin Googleen hakusanoiksi ”mielenterveys resurssipula” ja monta osumaa tuli. Turun Sanomien pääkirjoitus (linkki) viime syksyltä esimerkiksi oli oikein koskettava ja pysähdyttävä.

”Palveluihin etsitään parannusta toimintoja kehittämällä, sillä resursseja ei ole luvassa lisää. Näin siitä huolimatta, että ylilääkäri Jyrki Heikkilän mukaan päättäjille on toistuvasti kerrottu mielenterveyshoidon resurssipulasta.”

Tässä toinen osuma, koskettava blogikirjoitus (linkki) nuorelta naiselta:

Kritiikki virallista mielenterveysongelmien hoitoa kohtaan:

– lääkkeiden turhan helppo määrääminen

– ongelmien hoitaminen pelkästään lääkkeillä

– hoito oirekeskeistä sen sijaan että selvitettäisiin mitä oireiden takana on

– hoitajien hankala tavoitettavuus: aikoja saa lähimmillään parin viikon päähän ja soittaessa takaisinsoittoa saa odotella jopa useita päiviä

– hoidosta vastaa käytännössä pelkästään sairaanhoitaja, joka sitten pyytää tarvittaessa lääkärin suostumuksen asioihin, lääkäri ei siis hoidon aikana tapaa sinua vaan ainoastaan sinua hoitavaa sairaanhoitajaa

– tunnin kestävä keskustelu sairaanhoitajan kanssa kerran parissa viikossa tai vielä harvemmin ei ole riittävän usein, sillä kaikilla ei välttämättä ole ketään muuta jolle kertoa asioista ja puolet tärkeistä käsittelyä vaativista asioista jää pakostakin käsittelemättä ajan ollessa 1h/2-3 viikkoa

– vaikka saisi Kelan tukemaa terapiaa, jää maksettavaksi edelleen tuen jälkeen noin 10-40e/kerta, eli todellakaan kaikilla jotka terapiaa eniten tarvitsisivat, ei tuenkaan jälkeen ole siihen varaa”

 

Mielenterveyshoidon resurssipula ei muuten ole vain potilaan ja tämän läheisten ongelma. Pitää ymmärtää, että se on ihan meidän kaikkien ongelma. Riittävän nopea ja riittävän hyvä hoito on tärkeää myös yhteiskunnan kannalta, mielenterveysongelmat ovat Suomessa yleinen työkyvyttömyyseläkkeen syy. Psyykkisestä sairaudesta kärsivä ei välttämättä vahingoita pelkästään itseään, ilman hoitoa vahinkoa voi sairas aiheuttaa vaikka juuri sinulle tai sinun läheisellesi.

Muistakaa siis päättäjät yli puoluerajojen kunnissa ja eduskunnassa; resursseja tarvitaan mielenterveystyöhön! Ja hoidetaan nykyiset ongelmat kuntoon, ennen uusien haalimista, eikö niin?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s