Varhaiskasvatuksesta

http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/vireilla_koulutus/varhaiskasvatus/index.html

Varhaiskasvatus on erittäin lähellä sydäntäni. Ammattini lastenhoitajana ja kokemukseni kolmen lapsen äitinä antaa hyvää pohjaa mielipiteiden muodostamiselle.

Haluan ihan ensiksi korostaa, että olen lastenhoitaja, en lastentarhanopettaja. Yllättävän usein nämä kaksi ammattia lyödään yhteen yhdeksi ammatiksi ”päiväkotitäti/setä”. Tänä päivänä lastenhoitajia valmistuu ammattikoulusta, he ovat lähihoitajia, jotka ovat erikoistuneet lasten- ja nuorten koulutusohjelmassa. Nykyään siis lastenhoitajan koulutus sisältää myös paljon enemmän esimerkiksi sairaanhoitoa lasten- ja nuorten parissa kuin ennen, koulutus sisältää myös opinnot perushoidossa kuten kaikilla muillakin lähihoitajilla. Työyhteisössä päiväkodissa on yleensä töissä vanhan koulukunnan lastenhoitajia ja uudenlaisia lähihoitaja-lastenhoitajia. Lastentarhanopettajan asemassa päiväkodissa pitäisi olla ihminen, joka on suorittanut yliopistossa kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon tai ammattikorkeakoulussa sosionomin koulutuksen varhaiskasvatukseen suuntautuen (heillä ei siis ole asiaa esimerkiksi lastenhoitoon sairaala-osastolla, he eivät ole ”hoito-alan” väkeä). Käytännössä päiväkodeissa lastentarhanopettajina on myös kokeneita lastenhoitajia, lastentarhanopettajan sijaisina. Lastenhoitajan sijaisina voi taas toimia ilman minkäänlaista koulutusta.

Päivähoito ei enää ole pelkästään lasten säilömistä turvallisesti vanhempien ollessa töissä. Nykyään päiväkodeissa ei vain pyyhitä peppuja ja räkäisiä neniä, syötetä lapsia ja laiteta heitä päiväunille.

”Varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista.” (THL)

Päiväkodissa lapsia ohjataan ja opetetaan, ihan vauvoista alkaen. Päiväkodissa pyritään siis suunnitelmallisesti tekemään ei ainoastaan lapsen päivästä, vaan lapsuudesta hyvä, yhteistyössä vanhemman/vanhempien kanssa. Ei siis ole ihme, että kohta 41 vuotta vanha laki on uusittava. 70-luvulla vastasyntyneille annettiin appelsiinimehua ja ruumiillinen kurituskin oli sallittua minun syntymävuoteen saakka, eli 1984! Elämme vuotta 2015 ja varhaiskasvatuslaki on saatava vastaamaan tämän päivän tarpeita. Varhaiskasvatuslakin on turvattava niin lasten hyvinvointi ja vanhempien osallisuus kuin päiväkodin työntekijöiden työnkuva, koulutus ja ryhmien koot.

Päiväkotimaailmasta ja tästä varhaiskasvatuslaista onkin paljon lisää kirjoitettavaa, eli lisää tästä aiheesta tulee lähiaikoina varmasti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s