Päiväkodintäti, joka lähtee.

Olisi tarjolla henkisesti ja fyysisesti raskasta, vastuullista työtä paskalla palkalla! Jos kiinnostuit niin ota yhteyttä Helsingin kaupungin sote-rekryyn! Minuunkin ottivat yhteyttä kun olin heille laittanut just viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa hakemuksen. Vaikuttaa epätoivoiselta. (Jännästi tosin eivät mistään tiedoistaan nähneet, että olin jo heidän palkkalistoilla ollut helmikuun alusta.)

Uusi hallitus meinaa ratkaista varhaiskasvatuksen ongelmat lisäämällä lasten määrää varhaiskasvatuksessa. Kyllä, luit oikein. Suurimmat ongelmat ainakin Helsingin varhaiskasvatuksessa on puute pätevistä työntekijöistä ja henkilökunnan vaihtuvuus, työntekijöiden työssä jaksaminen sekä pätevien sijaisten saaminen tarvittaessa. Moni päiväkoti on myös viimeistä neliömetriä myöten täynnä lapsia. Mutta ei hätää; hallitus aikoo ratkoa ongelmia varhaiskasvatuksessa lisäämällä lapsia päiväkoteihin.

Minä olen päiväkodintäti, joka lähtee alalta. Minä rakastan lapsia ja näen työn lastenhoitajana useimmiten hauskana, etenkin kun on osaavat kollegat ympärillä. Olen myös hyvä työssäni. En silti voi tehdä pidemmän päälle kahta työtä, jotta käteeni jäisi edes vähän rahaa pakollisten menojen jälkeen. Tämä työ ei sovi ihmiselle, jolla lapsia, asuntolainaa ja halua elää muulla kuin kaurapuurolla. Päätös ei siis ollut vaikea lähteä oman alani työstä kun kansanedustajan avustajan pestiä minulle tarjottiin.

Alkuvuodesta lastenhoitajien palkkaa nostettiin 25 eurolla kuukaudessa. Bussilippu kun kallistui niin ei tuostakaan käteen jää juurikaan. Enemmän tuo tuntui huonolta vitsiltä minun ja monen kollegan mielestä.

Olen onnellinen siitä, että kuopus viettää nyt viimeisiä viikkoja päiväkodissa ennen esikoulun aloittamista. Minun ei vanhempana enää tarvitse stressata varhaiskasvatuksen tilannetta rakkaudesta omaan lapseeni.

Poliittinen minä on silti hyvin ahdistunut, sillä pätevistä työntekijöistä on huutava pula eikä kukaan vaikuta ottavan asiaa vakavasti päättävillä tasoilla. Kun kutsumustyönä palkalla millä hyvänsä lastenhoidon työn näkevät eläköityvät tai palavat loppuun, mistä meinataan löytää tarpeeksi paljon pätevää henkilökuntaa? Onko siihenkin olemassa hallituksella jokin taikaseinä kuten muussakin? Voisiko joku pliis yrittää oikeasti ratkaista tätä ongelmaa, ennen kuin pommi räjähtää käsiin!

Mainokset

Kiitos!

Jos voisin, niin kittäisin henkilökohtaisesti jokaista 541 (tarkistuslaskennassa lopulliseksi äänimääräksi tuli 541 vaikka sunnuntaina ääniä löytyi 537 kpl) henkilöä, joka antoi kallisarvoisen äänensä juuri minulle. Puolueelle vaalitulos oli loistava, henkilökohtaisella tasolla valehtelisin jos väittäisin olevani tulokseen tyytyväinen. Ei huippu-urheilijakaan ole tyytyväinen kuin kultaan, jos kulta ei tule niin sitten treenataan kovempaa.

Olen saanut ääniä peräti 80 eri äänestysalueelta. Olin äänimäärälläni sijalla 10 Helsingin Perussumalaisten ehdokaslistalla (22 ehdokasta), ei siis aivan surkea tulos siihen nähden, että käytin 300€ kampanjaan, enkä yhtäkään vapaapäivää töistä kampanjointiin. Ensi kerralla sitten vaan reilusti enemmän kampanjointia ja työtä näkyvyyden lisäämiseksi.

Eduskuntaan pääsi meiltä hienoa ihmisiä, joihin luotto on kova. Erityisen iloinen olen ystävieni Sebastian Tynkkysen ja Sanna Antikaisen puolesta. Tietenkin ihanan Jussin äänimäärä ilahdutti ja Ville Tavion äänimäärä oli myös täysin ansaittu. Hieno porukka muodostaa uuden eduskuntaryhmän, onnittelut kaikille valituille!

Ei unohdeta nuoriakaan.

Eilen juttelin Narinkkatorilla nuoren äänestäjän kanssa. Nuori mies oli kiertänyt reippaasti eri puolueiden vaalipisteet. Itse annoin oman vaalimainokseni ja puolueen tavoitteet käteen ja kysyin mitkä asiat juuri hänelle ovat tärkeimpiä politiikassa nyt. Hän vastasi, että koulutus ja sairaanhoito. Juttelimme siinä sitten hetken tämän fiksun nuoren miehen kanssa ja kannustin tulemaan tutustumaan PS-Nuorten tapahtumiin.

Olisipa tämä Narinkkatorilla kohtaamani nuori mies tyypillinen nuori! Olisipa kaikki nuoret näin kiinnostuneita ja avoimesti tiedonhaluisia itseään(kin) koskevista asioista! Kunpa saataisi 18-25 -vuotiaiden äänestysprosentti näissä vaaleissa ennenkuulumattomiin ennätyslukemiin!

Olen saanut nimittäin paljon viestejä myös erittäin yksinäisiltä nuorilta. Nuorilta, jotka hyötyvät sitä, että vaalien alla ehdokkaat kuuntelevat heitä. On epämääräistä halua jutustella aiheesta kuin aiheesta. On erittäin järkyttäviä ja sydäntäsärkeviä elämäntarinoita. Kuuntelen toki, mutta samalla mietin miten ihmeessä olemme päästäneet tämänkin nuoren näin eksyksiin raiteilta.

On todella surullista, että vaalien ulkopuolella näitä ihmisiä ei juurikaan kukaan kuuntele, heillä ei ole ketään kenelle kunnolla jutella. Äänestäisitkö sinä kun olet menettänyt uskosi ja toivosi siihen, että joku näkisi sinut tärkeänä myös vaalien jälkeen?

On tärkeää olla unohtamatta mitään ikäryhmää. Jokaisen ikäryhmän hyvinvoinnissa meillä on Suomessa parannettavaa.

Tällainen ”nobody” ei kelpaa.

Puolue katsoi, että edustus Svenska Ylen vaalipaneelissa on tärkeä vaikka Jussi Halla-aho sairastui. Monia varmasti muitakin pyydettiin, minä olin ensimmäinen, joka ilmoitin pääseväni. Minun nimeni ei kuitenkaan ollut Ylelle tarpeeksi iso, joten YLE katsoi, että parempi on ettei Perussuomalaiset osallistu tapahtumaan ollenkaan. Lue Helsingin Sanomien juttu asiasta tästä.

1) Eikö puolueen johtaja saa olla inhimillinen ja sairastua? Levätä edes parisen tuntia, ei edes kokonaista päivää?

2) Mitä YLE pelkäsi tapahtuvan jos puoluejohdon sijasta tapahtumaan osallistuu tällainen ”nobody” (siteeraus Twitteristä)? Keneltä se olisi ollut pois?

3) Miksi kaikki puolueet eivät saaneet valita joukostaan ruotsia puhuvan henkilön edustamaan halutessaan? Eikö ruotsinkieliseen paneeliin saisi yrittää löytää kunnolla ruotsia osaavan ihmisen, joka ruotsiksi osaisi kertoa puolueen linjan asioihin? Halusiko YLE lapsellisesti testata miten huono kielitaito kelläkin on, jotta voisi hihitellä ja paheksua?

4) Miksi ei heti kerrottu, että Perussuomalaiset olivat ilmoittaneet korvaavan osallistujan, mutta se nimi ei kelvannut Ylelle? Miksi valehdeltiin ettei kukaan muu puolueesta päässyt?

Svenska Ylen toimittaja otti yhteyttä viime viikolla kysyen voisiko haastatella minua vaalivalvojaisissa. Olenkohan sunnuntaina siis ”nobody” vai kelpaanko silloin kuitenkin Svenska Ylelle?

Ei mikään trendikäs luulosairaus!

Me menetämme kullanarvoisia työntekijöitä sisäilmaongelmien takia ja menettäessämme heidät emme edes huolehdi heistä vaan heitämme kuin pilaantuneen hedelmän roskikseen nämä ihmiset! Tässä yhden kätilön surullinen tarina, jolle lukusuositus.

Sisäilmasta sairastuneet EIVÄT sairasta mitään trendikästä luulosairautta! He ja heidän vanhempansa eivät yritä pitää meteliä asiasta huvikseen. Heillä on aito hätä!

Sisäilmaongelmien korjaaminen tulee olla prioriteettilistan kärjessä ja ongelmia tulee tehokkaasti ennaltaehkäistä rakentamisessa jatkossa. Sisäilmasta sairastuneista tulee huolehtia asianmukaisesti eikä heitä tule työntää nurkkaan häpeämään muka luulosairauttaan.

Sisäilmasta sairastuneet lapset ja aikuiset tarvitsevat pikaisesti nyt äänestäjien apua, että eduskuntaan saataisi aidosti heidän asiasta välittävä kansanedustaja. Paina siis hätänappulaa ja äänestä Helsingissä 112.

Perusduunari kiittää.

Haluan tässä vaiheessa jo kiittää teitä kaikkia, jotka olette ilmoittaneet, että olette minua äänestäneet. Teitä on todella paljon ilahduttavan monelta eri alalta ja elämäntilanteesta. Olen liikuttunut saamastani tuesta ja tsemppien määrästä. Nöyrimmät sydämelliset kiitokseni siis jo tässä vaiheessa jokaisesta äänestä!

Kiitos teille, jotka olette minua suositelleet toisille äänestäjille. Kiitos teille, jotka olette jakaneet mainoksiani pitkin poikin kaupunkia. Kiitos eräälle pariskunnalle, joka toimitti pääsiäismunia jakotavaraksi äänestäjille ja toiselle henkilölle, joka toimitti perheellemme viikon valmisruoat, että äiti voi keskittyä vaalien loppurutistukseen. Kiitos sille ihanalle, joka tarjoutui ilmaiseksi tekemään meikin minulle.

Alusta asti olen sanonut kysyjille tänäkin vuonna, etten perusta vaalitiliä enkä halua kenenkään rahojen menevän minun kampanjaani. Olen näissäkin vaaleissa kehottanut kannattajiani mielummin käyttämään ylimääräiset rahansa esimerkiksi vähävaraisen tuttavaperheen/naapurivanhuksen auttamiseen, Roosa nauha -lahjoitukseen tai muun fiksun hyväntekeväisyysjärjestön tukemiseen.

Minun vaalibudjettini on olemattoman pieni (kun alkuvuosi meni todella pienellä kuukausipalkalla keikkatöissä ja osittain työttömänä). Teen parhaani sillä pienellä mitä on ja toivon, että jos ei nyt, niin jonain päivänä tällaisella perusduunarilla on mahdollisuus kerätä roimasti ääniä ilman tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien vaalirahapottia. Minä haluan tienata saamani äänet, en ostaa niitä.

Jospa jonain päivänä herrat ja rouvat, joilla on varaa pistää tuhansia euroja vaaleihin, laittaisivatkin saman summan vaikka ruokajonojen asiakkaille. Tässä vuoden 2019 ennakkoilmoitukset muutamalta:

Antti Rinne: 64 500e.

Juha Sipilä: 36 000e.

Li Andersson: 30 800e.

Pekka Haavisto: 26 940e.

Sampo Terho: 15 000e.

Jussi Halla-aho: 307,52e.

Olen saanut paljon ilahduttavia, koskettavia ja kannustavia viestejä sähköpostiin ja sosiaalisessa mediassa, ne kannustavat jatkamaan ja uskomaan, että olen täysin oikealla tiellä. Tässä muutaman viestin sisältöä (tiivistettynä ja kirjoittajan tunnistettavuus poistettu sekä yksi vapaasti käännetty suomeksi):

”Olet ainoa varteenotettava ehdokas Helsingissä, joka aidosti tietää sisäilmaongelmien vakavuudesta siksi äänestän sua.”

”En ole ennen äänestänyt Perussuomalaisia mutta sinun syöpäblogiasi pitkään seuranneena tiedän sinun olevan elämänkokemuksiltasi juuri minun edustajani.”

”Aito duunari naisvaltaiselta alalta! Uskallat niin upeasti ottaa kantaa meidän alan ongelmiin, kiitos! Olen todennut, että hommat menee tällä alalla vaan huonommin äänestämällä demareita, joten nyt olen päättänyt äänestää sua ja ekan kerran persuja.”

”Oli tosi kiva jutella kanssasi Kannelmäessä. En ole ennen noin nuorta naista äänestänyt, mutta sinulla taitaa olla elämänkokemusta vaikka vanhemmallekin jakaa. Kiitos kun kuuntelit tällaisen mummelin höpinöitä ja otit huoleni vakavasti.”

”Suomenruotsalaisena olen aina luullut, että pitää äänestää RKPtä ja vasta nyt pikkuhiljaa herännyt siihen, että eihän RKP edusta oikein mitään mitä minä edustan. Suomenruotsalainenkin voi nimittäin olla isänmaallinen ja haluta Suomen säilyvän Suomena eikä halua sen muuttuvan Lähi-itä-Afrikaksi. Olet monessa ruotsinkielisen YLEn haastattelussa ollut loistava enkä muista mistä niistä sinut bongasin, mutta jo kuntavaaleissa sinua äänestin ja äänestän sinua taas.”

Arvostan sanattoman paljon jokaista ääntä.

Kun sinulla on hätä, soita 112. Suomella on hätä, äänestä siis 112.

Sammutetaan palopesäkkeet!

Kaikki tietävät miten metsäpalo lähtee nopeasti leviämään kuivassa maastossa. Meidän tulee tehdä maastosta nuiva ja sammuttaa palopesäkkeet! Palopesäkkeitä on yhteiskunnassa monenlaisia, jotka sammuttamattomina johtavat laajoihin maastopaloihin.

1. Järkevää maahanmuuttopolitiikkaa, jossa haittamaahanmuuttoa ei ole. Moni asia saa yhteiskunnassa maksaa, mutta yksikään niistä ei ole maahanmuutto. Maahanmuutto pitää olla sellaista, että me hyödymme siitä.

2. Tulevaisuuteen panostaminen on yksinkertaisesti vaan fiksua. Kun laitamme kunnolla varoja mm. koulutukseen ja lapsiperheiden hyvinvointiin on se investointi tulevaisuuteen. Tämä investointi maksaa kyllä itsensä takaisin. Tulevaisuuden laiminlyönti loputtava!

3. Ennaltaehkäisy on ongelmien ratkaisua edullisempaa ja inhimillisempää. Sisäilmaongelmat ratkaistava (Pelkkä hengittäminen koulussa saa lapsen sairaaksi.), ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä lisättävä (Mielenterveys on pääasia!), lapsiperheiden tukemista tehostettava ja peruspalvelut oltava kunnossa. Ensisijaisesti ennaltaehkäistä syrjäytymistä mutta muistaa myös tehdä töitä sen eteen, että syrjäytyneet löytäisivät tiensä takaisin eivätkä huku ojan pohjalle.

4. Kunnioitus takaisin mamme rakentajille.Hoiva saa maksaa – maahanmuutto ei Ikäihmisten kuten myös muiden toimintarajoitteisten kuuluu saada tarvitsemaansa hoivaa.

5. Kun päätöksiä tehdään tulee kuunnella niitä ihmisiä, joihin kyseinen päätös vaikuttaa. Tämä on yksinkertainen ohje kaikelle päätöksenteolle.

6. Seksuaalirikoksiin tiukka linja. Minimirangaistuksia korotettava, sillä tuomioistuimet antavat aivan liian usein raivostuttavan lyhyitä tuomioita. Esimerkiksi lapsen raiskauksesta tulee tuomita ehdottomasti kovemmin kuin nuuskan myymisestä. (Saavatko hovi-oikeuden työntekijät jonkinlaista provisiopalkkaa siitä, että säästävät vankeinhoitolaitoksen resursseja?)

7. Suomalainen työ ja yrittäminen on avain menestykseemme.

– Työnteon tulee olla kannattavaa.

– Elinikäiseen oppimiseen tulee kannustaa mm. helpottamalla opiskelua työn ohella kaiken ikäisenä ja lisäämällä oppisopimuskoulutusta. Osaajia saadaan kouluttamalla ihmisistä osaajia. Meillä on työvoimapula monella alalla ja niille aloille kaivataan kipeästi osaajia.

– Yrittäjiä ei tule kiusata vaan päinvastoin kiittää! Ilman yrittäjiä tämä maa ei pärjää, muistetaan se ja huolehditaan, että yrittäjistä ja yrittämisen mahdollisuuksista pidetään hyvää huolta.

– Suomalaisen suosiminen on ekoteko! Varmistetaan puhdas suomalainen ruoka jatkossakin ja suositaan suomalaisia raaka-aineita kouluissa ja päiväkodeissakin. Suomalaista ruokaa lapsille!

8. Turvallisuudesta ei tingitä. Poliisille ehdottomasti lisäresursseja. Meillä on liian vähän poliiseja Suomessa ja se pitäisi hävettää päättäjiä. Poliisien työhyvinvointi ja jaksaminen sekä tietenkin kansalaisten turvallisuus on siitä kiinni, että poliisilla on tarpeeksi hyvät resurssit toimia.

Sammutetaan yhteiskunnan palopesäkkeet, äänestä Helsingissä 112!